Minä ihmisenä, oppijana ja tiedon käsittelijänä

Olen kirjoituksissani syksyn aikana pohtinut käsityksiäni ihmisestä, oppimisesta ja tiedosta.  Syksyn osallistava pedagogiikka on saanut minut miettimään arvojani ja identiteettiäni. Kuka minä olen ja mihin olen matkalla?

Kyllä, edelleenkin ajattelen ihmisen olevan kokonaisvaltainen eli holistinen. Tällä hetkellä se näin humoristisesti väritettynä tarkoittaa kohdallani seuraavaa:
Parin päivän takainen leikkaus aiheuttaa kipua, ja kävelen tyttäreni mukaan kuin ankka. Särky aiheuttaa sen, etten jaksaisi keskittyä tähän kirjoittamiseen ja itse asiassa usko omiin kykyihini on tällä hetkellä hyvin heikko.

 Käsitykseni siitä, että hyvinvoiva (psyykkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti) opiskelija on oppiva, on syventynyt syksyn aikana. Kykenenkö opettajana huomioimaan opiskelijoiden elämäntilanteita riittävästi? Itselläni on huoli siitä, että opiskelijaryhmät ovat liian suuria, jotta jokainen opiskelija tulisi kohdatuksi. Murentaako se motivaatiotani, jos koen etten kykene tekemään työtäni kuten olen itselleni asettanut tavoitteeksi? Pystynkö pedagogisilla ratkaisulla vaikuttamaan asiaan, vai olisiko parempi yrittää vaikuttaa asiaan yhteiskunnallisin keinoin?

Meillä on useimmista asioista jonkinlainen näkemys. Aikaisemmilla kokemuksilla ja tunteilla on merkitystä kuinka asiat ymmärrämme. Opettajana minun tulisi ottaa selvää opiskelijoiden aikaisemmista tiedoista ja taidoista ja lähteä rakentamaan uuden oppiminen niiden pohjalle situationaalisen oppimiskäsityksen mukaisesti. Itse olen syksyn aikana jäsentänyt tietojani, tehnyt niitä itselleni tiettäväksi. Uuden oppiminen vaatii paljon aikaa reflektointiin ja arviointiin, Tämä blogi on minulle ollut tärkeä väline siihen.

Olen työssäni varhaiskasvatuksessa yrittänyt sisäistää uuden VASUn mukaista toimintamallia. Laivani on kääntynyt hitaasti ja vaatinut paljon polttoainetta. Sitä olen saanut erilaisista oppimateriaaleista. Tärkeä polttoaine on ollut tiimin sisällä tiedon rakentaminen yhteisöllisesti. Käsityksiämme ja kokemuksiamme vertailemalla olemme luoneet uutta. Olemme jatkuvan pohdinnan avulla antaneet teorialle käytännön merkityksiä ja kokemuksia. Tämä koko oppimisen prosessi on tukenut ajatustani integratiivisesta tiedonkäsityksestä.



Kun ruusunnuppu avautuu

Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Aivan en ole varma mitä sanonnan pitäisi pitää sisällään. Yhden asian olen kuitenkin syksyn aikana huomannut. Olen pohtinut arvojani, tietokäsityksiäni, oppimisympäristöjä, toimintakulttuuria ja sitä, miten nämä kaikki linkittyy opettajuuteeni. Mitä enemmän olen tullut tietoiseksi näistä asioista, sen enemmän olen kokenut pienuutta ja ehkä myös nöyryyttä ohjaustyössäni. Onko työlläni riittävän vahvat perustat, tuenko oppimista ja kasvamista?




Viimeisen kymmenen viikon aikana minulla on ollut ohjattavana sosionomiopiskelija. Kuten aikaisemmin olen kertonutkin, otan vuosittain opiskelijoita ohjattavakseni. Koen, että minulla on annettavaa, mutta haluan myös itse uudistua ohjaustyön kautta.

Opiskelijani tuli meille aluksi vähän arkaillen ja tilannetta tutkaillen. Lapset huomasivat kuitenkin heti, että meidän ryhmään on saapunut joku joka välittää ja huomaa. Opiskelijan syli oli kymmenen viikon aikana harvoin  tyhjä. Itse pidän työni tärkeimpänä perustana kunnioittavaa suhtautumista toisiin ihmisiin. Sillä minkä ikäinen kohdattava on, ei ole merkitystä. Silloin kun opetus, kasvatus ja hoito saavat voimansa tasa-arvoisesta, ainutlaatuisuuden kunnioittamisesta, syntyy hyvinvointia joka mahdollistaa oppimisen. Oli upeaa ohjata nuorta, joka perusti työnsä samoille arvoille.

Viikkojen aikana opiskelijani rohkaistui, Hän havainnoi yhä enemmän lapsia ja kertoi niistä myös meille. Hänestä tuli yksi meistä, osallistuva tiimin jäsen, jopa siinä määrin, etten aina muistanut meillä olevan opiskelijaa. Tällä viikolla olen vielä kerrannut jaksolle asetettuja tavoitteita ja arvioinut niiden täyttymistä. On hienoa antaa palautetta opiskelijalle kasvuprosessista, jossa nuppu aukeaa kukkaan!




Yksi arviointikeskustelu meillä on vielä käymättä: Kuinka minä tuin opiskelijan oppimista  ja kasvua?