Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit

Matkani jatkuu

Edellinen postaukseni piti olla viimeinen tänne blogiini. Loin tämän blogin tukeakseni oppimistani ammatilliseksi opettajaksi. Hain "rinta rottingilla" todistukseni TAMKista joulukuussa. Virallisesti olen siis valmis ammatillinen opettaja. Tarinani jatkui siten, että sain mahdollisuuden työskennellä tuntiopettajana ammatillisessa oppilaitoksessa. Arvatkaas mitä, huomasin etten ole lainkaan valmis, vaan edelleen matkalla ohjaavaksi opettajaksi!!!

Olen pohtinut sitä, mitä eväitä sain koulutuksesta ja mitkä ovat ne eväät, jotka olen joutunut hankkimaan itse. Olen toki tästä palautetta antanut TAOKillekin, joten en anna ruusuja ja risuja selän takana ;)

Käytännössä huomasin, että parhaimmat eväät sain opetus- ja ohjaamisosaamiseen liittyvissä asioissa. Harjoittelu toi tähän osaamiseen suurimman osan, mutta myös tunneilla jaetut ideat ja yhteiset keskustelut olivat tärkeitä. Hassua kyllä, koen että suurimmat kompurointini liittyvät silti tähän alueeseen. 

"""Saavut luokkaan, jossa on paikalla 25 opiskelijaa. Osa heistä on alanvaihtajia, osa suoraan perusopetuksesta tulleita. Ikähaarukka heillä on n.16-50, mikä tarkoittaa moninaista elämänkokemusta luokassa. Joukossa on opiskelijoita, joilla on aikaisemmista opiskeluista kertynyttä vahvaa opiskelutaitoa, mutta myös heitä, jotka toivovat saavansa tukea opiskeluun. Luokassa on heitä, jolle opintokokonaisuus on ensimmäinen ja heitä, jotka ovat jo suorittaneet muita tutkintoon kuuluvia kokonaisuuksia. Niin, ja motivaatio eli opiskeletko siksi että et keksinyt muuta vai oletko viimeinkin toteuttamassa unelmaasi."""

Ymmärrät varmasti, että vihreä opettaja, jonka unelma on saada opiskelijoissa syttymään palava tuli varhaiskasvatukseen, etsii välillä kadonneita tulitikkuja. 




Kauniit ajatukset yksilöllisten kokemusmaailmojen huomioimisesta ja joustavista opintopoluista haastoivat minua reilulla otteella. Tähän kohtaan oman lisänsä toi vielä minun opettajuuteni hyvinvointiosaamisen taitoni, jotka vasta olivat oralla.

No, miten tästä sitten selvisin. Jatko tästä postauksesta voi sinusta kuulostaa ruusuiselta, jopa imelän hattaraiselta. Ensimmäinen asia on vahvuuteni ja vankka kokemukseni omalla ammattialallani. Haluni on se, että en päästä omaa varhaiskasvatuksen tultani sammumaan. Toinen asia on se vahvuus, joka löytyy jokaisesta opiskelijasta. Vahvuus, jota he eivät välttämättä vielä itse ole löytäneet. Vahvuus, joka opettajan pitää heille sanoittaa, jotta se tulee näkyväksi. Kolmas asia on yhdessä olemisen ja oppimisen ilo.... niin ja se lapsi, jota pidämme keskiössä.



Toimintaympäristö vai oppimisympäristö?

Oppimisympäristö yksinkertaisimmillaan määritellään oppimista edistäväksi ympäristöksi, joka koostuu fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä. Laajemmin ajateltuna se pitää sisällään myös esim. toimintatavat, menetelmät, oppimiskäsityksen, välineet ja opetussuunnitelman.

Varhaiskasvatuksessa hyvä oppimimisympäristö tukee lapsen aktiivisuutta ja osallisuutta. Sen lisäksi se on fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen. Lapsi, joka kokee ympäristössään kiusaamista ja ryhmän ulkopuolelle jäämistä, kokee turvattomuutta. Hänen oppimisensa voi jäädä heikoksi, vaikka pedagogiikka ja välineet olisivat kuinka upeita. Nälkäisenä keskittyminen heikkenee, samoin oppiminen. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on siis merkittävä hyvän oppimisympäristön kriteeri.

Kun lapsi pääsee luomaan omaa oppimisympäristöään, se voi aikuisesta näyttää sekamelskalta :)




Hän on kuitenkin sitä luodessaan opetellut esim. yhteistyötä, motorisia ja kielellisiä taitoja.

Mikä sitten muuttaa toimintaympäristön oppimisympäristöksi? Oppimisympäristössä toiminta ei ole sattumanvaraista ajelehtimista. Se on suunniteltua ja edistää ja tukee oppimista ja kasvatusta. Kasvattaja huomioi erilaiset tavat oppia, eri aistikanavia ja oppimistyylejä hyödyntäen. Tämä edellyttää tutustumista oppijaan ja pedagogiikan suunnittelemista ja tavoitteiden asettamista.

Hyvän oppimisympäristön yksi tekijä on yhteisöllisyys. Me opitaan tää yhdessä!



Mikä ihmeen amisreformi?

En vielä tiedä paljoakaan siitä, mitä voimaan astunut reformi pitää sisällään. Katselen asiaa vielä melko ulkopuolisin silmin. Pohdintojani ei sen vuoksi voi laittaa muutosvastarinnan piikkiin. Muutamaan asiaan  olen pysähtynyt:

Henkilökohtaistaminen ja yksilölliset opintopolut ovat merkittävä osa uudistusta. Perusajatus on, että jokaisen opiskelijan aikaisemmat taidot ja osaaminen otetaan huomioon ja rakennetaan uuden oppiminen niistä lähtökohdista. Päämäärän saavuttaminen kulkee jokaisella oppijalla omia polkuja pitkin. Enää ei lähdetä talsimaan laumana samaa valtatietä.




Pidän sinänsä ajatusta hyvänä, mutta mietittävääkin on. Uudistus lisää opiskelijan itsenäistä tiedonhankintaa ja työskentelyä. Onko kaikista siihen?

Työelämälähtöisyyden tarkoitus on yhdistää työelämän tarpeet ja opiskelu. Oppiminen viedään mahdollisimman autenttiseen  oppimisympäristöön. Tämä tarkoittaa sitä, että oppimisen vastuu siirtyy enemmän työssäoppimisjaksoille ja siellä olevalle ohjaajalle. Tämän suuri haaste on ohjaajan ajalliset resurssit. Otan itse vuosittain opiskelijoita ohjattavakseni. Ohjaus on työ, jonka teen perustyöni lisäksi. Siihen ei ole mitoitettu erillistä aikaa. Kuinka voidaan siirtää oppimisen painopiste työssäoppimisjaksoille, jos sinne ei suunnata lisää ajallisia ja taidollisia resursseja?

Aikaisemmassa kirjoituksessani pohdin ryhmäytymisen merkitystä opiskelijan hyvinvoinnille. Tuntui lähes pöyristyttävältä lukea asiasta YLEn uutisesta. Uudistuksen myötä ammatillisiin koulutuksiin on jatkuva haku, eikä perinteistä luokan ryhmäyttämistä enää ole. Rovala-opiston opettaja, Sari Laatikainen sanoo YLEn haastattelussa ryhmäytymisen tapahtuvan myös WhatsApissa. Asiasta voit lukea täältä:

https://yle.fi/uutiset/3-10340057

Uusimmassa Opettaja lehdessä 10.8.2018 on Tuovi Leppäsen kirjoitus. Se perustuu Leppäsen väitöskirjaan aiheesta Yhteisövoimainen oppimisprosessi. Hän sanoo  osallisuuden perusedellytyksenä olevan, että henkilö kokee tulleensa vastaanotetuksi ryhmään. Hän ei pidä todennäköisenä, että yhteisvoima voisi kukoistaa verkkoyhteisössä. Se voi syntyä vain fyysisestä yhdessäolosta.





Töissä on hyvä olla

Eipä tuntunut ajatus loman loppumisesta mukavalta. Liian nopeasti aika taas hurahti. Ensimmäisten työpäivien jälkeen olo oli kuitenkin levollinen ja luottavainen. Viihdyn työssäni ja työyhteisössäni. Jäin miettimään miksi koen tiimini ilmapiirin hyväksi. Poimin tähän muutaman itselleni tärkeän seikan:

-Meillä kaikilla on samat arvot. Näemme lapsen ainutlaatuisena, tuntevana, tahtovana ja aktiivisena toimijana. Haluamme tutustua jokaiseen lapseen ja lumoutua hänestä. Ihmiskäsityksemme tukee pyrkimystämme kohdata jokainen lapsi tasa-arvoisesti, erilaisuus huomioiden ja sitä kunnioittaen.


Kuva: Jesse Mäntylä 2018



-Samat tavoitteet ja toimintatavat tekevät tiimityöstä mutkatonta.
-Huumori, kyllä ehdoton työpäivän ja tiukkojen tilanteiden voimavara!
-Tiimikaverin työpanoksen arvostus. Olemme moniammatillinen tiimi. Meillä on osaamista erilaisilla alueille, mikä on upea rikkaus. Arvostan tiimikavereideni ammattitaitoa ja koen myös itse saavani luottamusta osaamiseni suhteen.

Luin kirjan Ben Furman, Tapani Ahola; Työpaikan hyvä henki ja kuinka se tehdään. Kirja oli kirjoitettu selkeästi ja riittävän yksinkertaisesti. Siinä mainittiin neljä hyvinvointia tuottavaa tekijää:

-Arvostus

+Työpanoksen ja ammattitaidon arvostus
+Oleellinen osa työhyvinvoitia edistävää vuorovaikutusta

-Hauskuus
+Huumori yhdistää, lisää luovuutta ja kekseliäisyyttä
+Vähentää uupumusta ja stressiä
+Edistää fyysistä teveyttä eli "nauru pidentää ikää" ;)

-Onnistuminen
+Työn arvo itselle ja muille
+Onnistumisen ilon jakaminen

-Välittäminen
+Vaivannäkö toisen hyvinvoinnin eteen
+Tervehtiminen, kiinnostus, auttaminen ym.

Vastaavasti kirjassa lueteltiin myös hyvinvointia uhkaavia tekijöitä:

-Ongelmat
+Ongelmat tulisi nähdä yhteisinä tavoitteina

-Loukkaukset
+Kuinka kerrot, että olet pahoittanut mielesi, vai kerrotko?

-Vastoinkäymiset
+Tulisi nähdä mahdollisuuksina oppimiseen ja kehittymiseen

-Kritiikki
"Neuvo on helpompi ottaa vastaan kuin arvostelu.
Ehdotus on helpompi ottaa vastaan kuin neuvo.
Toivomus on helpompi ottaa vastaan kuin ehdotus.

Työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen tarvitaan jokaista jäsentä. Vaivannäkö kannattaa, sillä töissä on hyvä olla!





Voiko kuvan omistaa?

Oletko koskaan huomannut miettiväsi kaverisi Facebookin kansi- tai profiilikuvaa katsoessasi, että kuka kuvan on ottanut? Saanko minä laittaa blogiini netistä löytämiäni upeita kuvia? Lähdin etsimään vastauksia kysymyksiin valokuvien tekijänoikeuksista.

Yksinkertaisesti asia on niin, että kuvan ottaja on myös sen omistaja. Vaikka kuva on julkaistu netissä, se ei tee siitä ns. julkista riistaa. Jos kuva on omaperäinen, luova ja itsenäinen, se voi ylittää teoskynnyksen. Silloin kuvan julkaisemiseen tarvitaan aina lupa. Ilman lupaa kuvan voi julkistaa sitten kun sen ottaja kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Suurin osa kuvista ei tätä kynnystä ylitä. Tavallisten kuvien vapaa käyttö alkaa silloin kun se on 50 vuotta vanha.

Alla oleva kuva on jo iältään niin vanha, että sen voisi vapaasti julkaista. Sen kohdalle oli kuitenkin merkitty lisenssi, jota tietenkin halusin noudattaa.


Kuva: circa1918/Creative Commons BY/flickr


Netistä löytyy runsain mitoin kuvia,joita voi ilmaiseksi käyttää. Tällaisia palveluja ovat mm. Flickr, Pixabay, Pexels ja Unplash. Kuvilla on erilaisia lisenssejä, jotka pitää aina tarkistaa ja toimia sen mukaan. CCO tarkoittaa sitä, että tekijällä ei ole mitään rajoituksia kuvan käyttöön. BY antaa vapaat kädet jakamiseen, käyttöön ja muokkaukseen. Tekijä pitää kuitenkin kuvan yhteydessä mainita. NC on muutoin samoin ehdoin kuin edellinen, mutta kuvaa ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Lisenssi ND kieltää kuvan muokkauksen. SA tarkoittaa share alike eli  kuva pitää jakaa alkuperäisillä lisensseillä.


Creative Commons CCO/Pixabay




Kouluilla on lupa käyttää lähiopetuksessa, esim. powerpoint esitykset ja harjoitustyöt, vapaasti kuvia. Muistettava kuitenkin on, että jos työt jaetaan nettiin, käyttöehdot muuttuvat.


Tekijäoikeusasiat olivat yllättävän monimutkaisia. Onneksi olen itse innokas kuvaaja ja voin blogissani turvallisesti käyttää omia kuviani. Olenhan niiden omistaja :D