Luennon lähestymiskulmista itse pysähdyin pohdiskelemaan ennaltaehkäisyä. Tärkeintä on nähdä voimavaroja ja vahvuuksia, kiinnittää huomio niihin, eikä häiriökäytäytymiseen. Positiivista pedagogiikkaa opettaja voi tietoisesti kehittää omassa toiminnassaan.
Haasteellisesti käyttäytyvä oppilas vaikuttaa koko ryhmän dynamiikkaan. Opiskelijoiden osallistaminen yhteisten toimintasääntöjen luomiseen vahvistaa sitoutumista niihin. Opettajan tulee sanoittaa ääneen yhteisiä pelisääntöjä ja tavoitteita (uudelleen ja uudelleen) ja tehdä ne kaikille näkyväksi. Yhteisten sopimusten tulee olla ymmärrettäviä, konkreettisia ja riittävän pieniä, jotta niihin sitoutuminen ja niiden toteutumisen arvioiminen on mahdollista.
Opettajan uskoessa opiskelijan kykyihin ja mahdollisuuksiin, myös opiskelija voi oppia luottamaan niihin. Isetunnon tukeminen, minäkuvan vahvistaminen, sosiaalisten- ja tunnetaitojen opetteleminen on tärkeää ennaltaehkäisyä. Opettaja pysähdy kuuntelemaan ja näkemään tarpeet käyttäytymisen takana!
Häiriökäyttäytymisen ennaltaehkäisy alkaa jo varhaiskasvatuksessa. Se kuinka minä kohtaan pienen lapsen ja hänen tarpeensa, vaikuttaa tuleviin vuosiin. Haluaisin olla vahvuuksien bongaaja ja tehdä niitä näkyväksi lapselle itselleen ja hänen vanhemmilleen. Toivoisin, että riippumatta haasteista, jokainen kauttani kulkeva lapsi olisi kehuttu ja vahvuutensa tiedostava.
Haluan kurkata piikkilangan taakse. Ymmärtää ja tukea, en tuomita!
