Matkani jatkuu

Edellinen postaukseni piti olla viimeinen tänne blogiini. Loin tämän blogin tukeakseni oppimistani ammatilliseksi opettajaksi. Hain "rinta rottingilla" todistukseni TAMKista joulukuussa. Virallisesti olen siis valmis ammatillinen opettaja. Tarinani jatkui siten, että sain mahdollisuuden työskennellä tuntiopettajana ammatillisessa oppilaitoksessa. Arvatkaas mitä, huomasin etten ole lainkaan valmis, vaan edelleen matkalla ohjaavaksi opettajaksi!!!

Olen pohtinut sitä, mitä eväitä sain koulutuksesta ja mitkä ovat ne eväät, jotka olen joutunut hankkimaan itse. Olen toki tästä palautetta antanut TAOKillekin, joten en anna ruusuja ja risuja selän takana ;)

Käytännössä huomasin, että parhaimmat eväät sain opetus- ja ohjaamisosaamiseen liittyvissä asioissa. Harjoittelu toi tähän osaamiseen suurimman osan, mutta myös tunneilla jaetut ideat ja yhteiset keskustelut olivat tärkeitä. Hassua kyllä, koen että suurimmat kompurointini liittyvät silti tähän alueeseen. 

"""Saavut luokkaan, jossa on paikalla 25 opiskelijaa. Osa heistä on alanvaihtajia, osa suoraan perusopetuksesta tulleita. Ikähaarukka heillä on n.16-50, mikä tarkoittaa moninaista elämänkokemusta luokassa. Joukossa on opiskelijoita, joilla on aikaisemmista opiskeluista kertynyttä vahvaa opiskelutaitoa, mutta myös heitä, jotka toivovat saavansa tukea opiskeluun. Luokassa on heitä, jolle opintokokonaisuus on ensimmäinen ja heitä, jotka ovat jo suorittaneet muita tutkintoon kuuluvia kokonaisuuksia. Niin, ja motivaatio eli opiskeletko siksi että et keksinyt muuta vai oletko viimeinkin toteuttamassa unelmaasi."""

Ymmärrät varmasti, että vihreä opettaja, jonka unelma on saada opiskelijoissa syttymään palava tuli varhaiskasvatukseen, etsii välillä kadonneita tulitikkuja. 

Kauniit ajatukset yksilöllisten kokemusmaailmojen huomioimisesta ja joustavista opintopoluista haastoivat minua reilulla otteella. Tähän kohtaan oman lisänsä toi vielä minun opettajuuteni hyvinvointiosaamisen taitoni, jotka vasta olivat oralla.

No, miten tästä sitten selvisin. Jatko tästä postauksesta voi sinusta kuulostaa ruusuiselta, jopa imelän hattaraiselta. Ensimmäinen asia on vahvuuteni ja vankka kokemukseni omalla ammattialallani. Haluni on se, että en päästä omaa varhaiskasvatuksen tultani sammumaan. Toinen asia on se vahvuus, joka löytyy jokaisesta opiskelijasta. Vahvuus, jota he eivät välttämättä vielä itse ole löytäneet. Vahvuus, joka opettajan pitää heille sanoittaa, jotta se tulee näkyväksi. Kolmas asia on yhdessä olemisen ja oppimisen ilo.... niin ja se lapsi, jota pidämme keskiössä.

Uudistunut vasu mukaan oppimiseen

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet uudistettiin 2019. Olen tutustunut VASUun kahdesta eri näkökulmasta: Miten minä toteutan VASUa työssäni varhaiskasvatuksen opettajana ja kuinka ohjaan opiskelijoita ottamaan haltuunsa uudistuneen VASUn. Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että VASU ei minulle ole pelkkä paperipino, vaan käytännössä toteutuva työni perusta. On helpompaa ohjata opiskelijoita, kun on itse omat kompurointinsa ja onnistumisensa arjessa tehnyt. Omien esimerkkieni kautta minun on mahdollista tuoda autenttisuus oppimisympäristöön.

VASUssa korostetaan lapsen vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden tunnistamista ja tunnustamista. Sen lisäksi mietitään lapsen tuen tarpeita pedagogiikan kehittämisen näkökulmasta. Tähän kaikkeen lisätään vielä lapsen osallisuuden tukeminen. Nämä asiat ovat muuttuneet ja niiden sisäistämisen tukeminen on keskeinen ohjaamisen osa ammatillisena opettajana. Teettäessäni aiheeseen liittyviä tehtäviä opiskelijoille, useimmilla tavoitteet suunnataan lapselle, ei omalle pedagogiselle toiminnalle. Lisäksi ensin suunnitellaan toiminta ja vasta sen jälkeen mietitään sen tavoitteet. Asiat menevät siis nurinkurin. Uuden ajatusmallin sisäistäminen on hidasta, ja sen vuoksi olenkin ottanut sen punaiseksi langaksi opetukseeni, riippumatta siitä onko kyse kuvallisesta ilmaisusta vai huoltajien kanssa tehtävä yhteistyöstä.

Työelämän vaatimuksista yksi on kyky joustavaan tiedon käyttöön. Tämä on otettu huomioon jo VASUssa laaja-alaisen oppimisen näkökulmassa. Opiskelijoiden kanssa tämä näkyy myös oppiaineiden integroitumisena, sekä tutkivana työotteena. Tavoitteeni on, että opetuksessani korostuu asioiden pohtiminen ja kyseenalaistaminen. Haluan tukea opiskelijoita näkemään puun sekä tyvestä, että latvasta. Minulle on tullut mielikuva, että vahempien opiskelijoiden on helpompi osallistua kyseenalaistavaan ja asioita monipuolisesti pohdiskelevaan opetukseen kuin nuorten. Nuoret, yleensä alle kaksikymmentävuotiaat, ovat ehdottomampia ja mustavalkoisempia näkemyksissään. Nuoret voivat ajatella, että musta kissa on aina musta. Vanhemmat voivat ajatella, että se on musta, tumman harmaa, sinimusta jne. Tunnustan, että olen nyt itse mustavalkoinen ajattelussani. Nimittäin opiskelijat ovat yksilöitä, eivät iän mukaisia massoja. Yksilöllinen ohjaus ja henkilökohtaisen oppimisprosessin tukeminen onkin opettajuuden ydinasioita.

Laaja-alainen oppiminen  VASU 2019

Olen tällä hetkellä mukana varhaiskasvatuksen opettajana työelämässä. Työnanatajani huolehtii koulutuksien avulla siitä, että pysyn ajan tasalla. Entä, jos siirryn kokonaan ammatilliseksi opettajaksi? Minulle tulee pohdittavaksi kuinka saan ajan mukaista tietoa työelämän muutoksista. Tärkeimpänä on vaalia niitä suhteita, joita minulla on tällä hetkellä työelämään. Lisäksi sosiaalisen median eri väylät tuottavat monipuolista tietoa sekä muutoksista, että työelämän kiperistä kysymyksistä.


Lähde:

https: //www.oph.fi/koulutus-jatutkinnot/

Ohjaava opettajuus

Nimesin blogini "Matkani ohjaavaan opettajuuteen". Ajattelin nyt tarkemmin pysähtyä pohtimaan, mitä ohjaaminen on. Ohjauksessa on kyse ohjaajan ja ohjattavan välisestä suhteesta. Siitä huolimatta, että toisella on asiantuntija-asema, suhde on tasavertainen ja kunnioitukseen perustuva. Painopiste on vuorovaikutuksella, jossa molemmilla on sekä oikeus, että velvollisuus tuoda ajatuksiaan, kokemuksiaan ja näkemyksiään esille.

Ohjaussuhteessa ei ole kyse behavioristisesta oppimiskäsityksestä: opettaja päättää mitä ja kuinka opitaan ja ohjattava yrittää opetella ulkoa asioita saavuttaakseen opettajan asettamat tavoitteet. Ohjauksessa ei siis heilu karttakeppi, eikä paperille kirjoiteta sataa kertaa, "hauki on kala". Ohjaus lähtee liikkeelle ohjattavan päämääristä. Sen tavoitteena on tukea ymmärtämistä. Se rakentuu ohjattavan kokemuksille ja aikaisemmille tiedoille. Ohjaaja tukee ohjattavan omaa aktiivisuutta oppimisessa ja kasvamisessa. Erilaisin ohjauksellisin keinoin autetaan häntä tulemaan tietoiseksi omista tiedoista ja taidoistaan. Ohjataan oppimista uusien toimintatapojen huomaamiseen ja harjoittelemiseen.

Ohjauksessa on tärkeää luoda hyväksyvä ilmapiiri. Se edellyttää ohjaajalta pysähtymistä kuuntelemaan, olemaan empaattisesti läsnä. Silloin ohjattavan on mahdollista muutosta tuottavaan pohdintaan ja itsearvioon. Ohjaustilanne voi lähteä ohjattavan tunteista ja tarpeista, joita ohjaaja kannattelee ja opastaa yhteisen tavoitteen suuntaan.

Ohjaustilanteessa ohjattavaa tulisi houkutella puhumaan kysymysten avulla (Miten,  Kuinka...). Vuorovaikutuksessa asioita kuvataan ja tulkitaan. Tavoitteena on löytää yhdessä uusia näkökulmia ja  tulkintavaihtoehtoja. Itse käytin opettajaharjoittelussani usein kysymyksiä "Voisiko tehdä toisin, mistä johtuu".  Aluksi jotkut opiskelijat kokivat sen toimintansa arvosteluna ja puolustautuivat. Vähitellen he ymmärsivät, että haluan kysymyksilläni miettiä toimintatapojamme monelta kantilta, jotta se avaisi oven kohden uuden oppimista ja muutosta. Toin myös rehellisesti esille oman keskeneräisyyteni ja sanoin olevani itsekin vasta matkalla uuden VASUn sisäistämiseen. Ohjaustilanteessa myös ohjaajalla on hieno tilaisuus oppia uutta.

Yksi ohjauksen menetelmistä on palautteen antaminen. Palaute voi olla korjaavaa, joka tarvittaessa sisältää kehoituksen asian pohtimisesta uudelleen. Joskus se voi myös sisältää neuvon muuttaa jotain asiaa. Tärkeintä on, että palaute tukee oppimista ja ymmärtämistä. Haluan ohjaavana opettajana muistaa, että kehuvaa, kiittävää ja vahvistavaa palautetta ei koskaan voi antaa liikaa!



Lähde:
Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Helsinki: Gaudeamus

Tunnista, tunnusta ja ohjaa

Rupesimme pienryhmäni kanssa miettimään aihetta "Yksilöllisyyden huomioiminen ohjaavassa opettajuudessa". Ajattelin, että olisi mukava kuulla aiheesta ajatuksia niiltä, jotka parhaillaan työskentelevät ammatillisena opettajana. Laitoin avunpyynnön kahteen alan facebook ryhmään. Toisesta ryhmästä ei tullut yhtään ajatuksia, toisestakin vain muutama.

Ensimmäisessä pohdinnassa tuotiin esille se, että aihe on tosi laaja. Koko opiskeluaika on yksilöllinen. Toisaalta sitä tulee miettiä tunnustamisen, opiskelutaitojen ja opiskelutahdin mukaan. Sitten tulee ottaa huomioon myös menetelmällinen puoli. Opiskeleeko opiskelija verkossa, etänä, työssä, lähiopetuksessa, tehtävinä, kokeena jne. Kolmantena seikkana tulee huomioida mahdollinen tuen tarve.

Toisessa vastauksessa annettiin konkreettinen esimerkki. Opiskelija kokee, että hänen on vaikea keskittyä teoriaopetukseen. Opettaja keskustelee hänen kanssaan, missä kohtaa luokassa on paras keskittyä (näköyhteys vain opettajaan vai koko luokkaan). Opettaja voi pyytää opiskelijaa tekemään muistiinpanoja ja he sitten yhdessä säännöllisesti arvioivat onko menetelmistä ollut apua.

Meissä ei ole kahta samanlaista.

Kolmannessa kerrottiin NAO-ohjelman aikaisesta lisäresurssista, jotka ovat ryhmänohjaajan rinnalla olevia  ohjaavia opettajia (Stadin ammattiopisto).  He aloittavat luomaan suhdetta opiskelijoihin jo opiskelijahaun aikana. Työnkuva on erittäin laaja: samanaikaisopettajuutta, omia ohjaustunteja, opintojen etenemisen seurantaa, tukiopetusta, konkreettista apua aikatauluissa, materiaalien hankkimisessa ja paperiasioiden selvittelyssä. Ohjaava opettaja on mahdollistaja ja monesti myös näköalojen avaaja sekä onnistumisen tunnistaja.

Tietoa ohjaavan opettajan työstä yksilöllisyyden huomioimisessa luin alla olevasta linkistä:

https://ec.europa.eu/epale/sites/epale/files/ohjaavat_opettajat_stadin_aikuisopistossa.pdf