Psyykkinen oppimisympäristö

Psyykkinen ympäristö rakentuu opiskelijan kognitiivisista  (tiedot ja taidot) ja emotionaalisista (tunteet, motivaatio, tunnelma) tekijöistä.

Pelko lamauttaa ja estää oppimisen. Opiskelijan kokiessa, että hän ei pysty selviytymään opiskelusta, hän ahdistuu ja motivaatio heikkenee. Ollaan noidankehässä, jossa vireystila laskee ja syrjäytymisen riski kasvaa. Opiskelija voi kokea rämpivänsä upottavassa suossa.




Opettajalla on keskeinen rooli psyykkisen oppimisympäristön luomisessa. Riippumatta oppijan iästä (varhaiskasvatus-ammatillinen oppilaitos) ympäristön luomiseen vaikuttavat samat asiat. Pelon vastakohtana turvallisuus lisää oppimista. Kaikin puolin hyvinvoiva lapsi/opiskelija on oppiva. Opettajan kulttuuriosaaminen tässä kohden merkitsee oppijan elämäntilanteen huomioimista ja sen vaikutuksien arvioimista suhteessa opiskeluun.

Opettajalla tulee olla usko oppijan kykyihin. Hän tukee oppijan myönteistä minäkuvaa sekä oppijana että ihmisenä. Sopivien haasteiden tarjoaminen ja erilaisuuden huomioiminen  mahdollistuu oppijoihin tutustumalla. Tärkeää on huomioida, että saadakseen saman verran, toinen tarvitsee lusikallisen ja toinen kauhallisen.

Hyvässä psyykisessä oppimisympäristössä tavoitellaan kiireetöntä, myönteistä ja rohkaisevaa ilmapiiriä. Dialogilla, tasa-arvoisuudella ja erilaisuuden hyväksymisellä on iso merkitys. Kun tiimi huomaa, että erilaisuus on rikkaus, jokainen on kaunis ja arvokas, oppiminen lisääntyy!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti