Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmiskäsitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmiskäsitys. Näytä kaikki tekstit

Minä ihmisenä, oppijana ja tiedon käsittelijänä

Olen kirjoituksissani syksyn aikana pohtinut käsityksiäni ihmisestä, oppimisesta ja tiedosta.  Syksyn osallistava pedagogiikka on saanut minut miettimään arvojani ja identiteettiäni. Kuka minä olen ja mihin olen matkalla?

Kyllä, edelleenkin ajattelen ihmisen olevan kokonaisvaltainen eli holistinen. Tällä hetkellä se näin humoristisesti väritettynä tarkoittaa kohdallani seuraavaa:
Parin päivän takainen leikkaus aiheuttaa kipua, ja kävelen tyttäreni mukaan kuin ankka. Särky aiheuttaa sen, etten jaksaisi keskittyä tähän kirjoittamiseen ja itse asiassa usko omiin kykyihini on tällä hetkellä hyvin heikko.

 Käsitykseni siitä, että hyvinvoiva (psyykkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti) opiskelija on oppiva, on syventynyt syksyn aikana. Kykenenkö opettajana huomioimaan opiskelijoiden elämäntilanteita riittävästi? Itselläni on huoli siitä, että opiskelijaryhmät ovat liian suuria, jotta jokainen opiskelija tulisi kohdatuksi. Murentaako se motivaatiotani, jos koen etten kykene tekemään työtäni kuten olen itselleni asettanut tavoitteeksi? Pystynkö pedagogisilla ratkaisulla vaikuttamaan asiaan, vai olisiko parempi yrittää vaikuttaa asiaan yhteiskunnallisin keinoin?

Meillä on useimmista asioista jonkinlainen näkemys. Aikaisemmilla kokemuksilla ja tunteilla on merkitystä kuinka asiat ymmärrämme. Opettajana minun tulisi ottaa selvää opiskelijoiden aikaisemmista tiedoista ja taidoista ja lähteä rakentamaan uuden oppiminen niiden pohjalle situationaalisen oppimiskäsityksen mukaisesti. Itse olen syksyn aikana jäsentänyt tietojani, tehnyt niitä itselleni tiettäväksi. Uuden oppiminen vaatii paljon aikaa reflektointiin ja arviointiin, Tämä blogi on minulle ollut tärkeä väline siihen.

Olen työssäni varhaiskasvatuksessa yrittänyt sisäistää uuden VASUn mukaista toimintamallia. Laivani on kääntynyt hitaasti ja vaatinut paljon polttoainetta. Sitä olen saanut erilaisista oppimateriaaleista. Tärkeä polttoaine on ollut tiimin sisällä tiedon rakentaminen yhteisöllisesti. Käsityksiämme ja kokemuksiamme vertailemalla olemme luoneet uutta. Olemme jatkuvan pohdinnan avulla antaneet teorialle käytännön merkityksiä ja kokemuksia. Tämä koko oppimisen prosessi on tukenut ajatustani integratiivisesta tiedonkäsityksestä.



Kuinka voit?

Tällaisia asioita emme hyväksy:

-Huutamista ja peloittelua
-Kiusaamista ja ulossulkemista
-Toista loukkaavaa käytöstä
-Fyysistä väkivaltaa
-Huumorin varjolla vähättelyä

Kuulostaako ihan varhaiskasvatuksen säännöiltä? Valitettavasti nämä säännöt löytyvät kansanedustajille laadituista ohjeista epäasiallisen kohtelun ja häirinnän estämiseksi. En aivan tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kansanedustajat harjoittelevat samoja sosiaalisia taitoja kuin mitä päiväkodissa päivittäin opettelemme.

Hyvinvointi on oppimisen perusta. Ihminen on kokonaisuus, jossa tasapainottelee fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen osa-alue. Kristillisessä ihmiskäsityksessä myös hengellinen osa kuuluu kokonaisuuteen. Merkittävää on, että kaikki vaikuttaa kaikkeen eli jos yksi alue ontuu, kokonaisuus eli ihminen, voi pahoin. Pahoinvoiva opiskelija ei kykene syvälliseen uuden oppimiseen. Hyvinvoinnin kokonaisvaltainen tukeminen on iso haaste opettajalle niin varhaiskasvatuksessa kuin ammatillisissa oppilaitoksissa.

Varhaiskasvatuksessa panostetaan vuorovaikutus- ja tunnetaitojen harjoitteluun. Miltä minusta tuntuu? Miltä kaverista tuntuu kun hän itkee/nauraa? Miten sanon, että haluan mukaan leikkiin? Saanko reagoida siihen, että minulta viedään lelu? Mitä teen, jos satutin toista?




Olen tutustunut joihinkin ammatillisen oppilaitosten oppimisympäristöihin ja toimintakulttuureihin. On ollut hämmentävää huomata, kuinka paljon myös siellä on tarvetta vuorovaikutustaitojen tietoiselle kehittämiselle. Opettajien oma malli kuinka he kohtelevat opiskelijoita ja työkavereitaan, on itsessään jo oppimisympäristö opiskelijoille. Mietin sitä kuinka paljon näitä asioita tiedostetaan ja niihin panostetaan.


Se, mitä opettajat heijastavat itsestään, on oppimisympäristö opiskelijoille


Töissä on hyvä olla

Eipä tuntunut ajatus loman loppumisesta mukavalta. Liian nopeasti aika taas hurahti. Ensimmäisten työpäivien jälkeen olo oli kuitenkin levollinen ja luottavainen. Viihdyn työssäni ja työyhteisössäni. Jäin miettimään miksi koen tiimini ilmapiirin hyväksi. Poimin tähän muutaman itselleni tärkeän seikan:

-Meillä kaikilla on samat arvot. Näemme lapsen ainutlaatuisena, tuntevana, tahtovana ja aktiivisena toimijana. Haluamme tutustua jokaiseen lapseen ja lumoutua hänestä. Ihmiskäsityksemme tukee pyrkimystämme kohdata jokainen lapsi tasa-arvoisesti, erilaisuus huomioiden ja sitä kunnioittaen.


Kuva: Jesse Mäntylä 2018



-Samat tavoitteet ja toimintatavat tekevät tiimityöstä mutkatonta.
-Huumori, kyllä ehdoton työpäivän ja tiukkojen tilanteiden voimavara!
-Tiimikaverin työpanoksen arvostus. Olemme moniammatillinen tiimi. Meillä on osaamista erilaisilla alueille, mikä on upea rikkaus. Arvostan tiimikavereideni ammattitaitoa ja koen myös itse saavani luottamusta osaamiseni suhteen.

Luin kirjan Ben Furman, Tapani Ahola; Työpaikan hyvä henki ja kuinka se tehdään. Kirja oli kirjoitettu selkeästi ja riittävän yksinkertaisesti. Siinä mainittiin neljä hyvinvointia tuottavaa tekijää:

-Arvostus

+Työpanoksen ja ammattitaidon arvostus
+Oleellinen osa työhyvinvoitia edistävää vuorovaikutusta

-Hauskuus
+Huumori yhdistää, lisää luovuutta ja kekseliäisyyttä
+Vähentää uupumusta ja stressiä
+Edistää fyysistä teveyttä eli "nauru pidentää ikää" ;)

-Onnistuminen
+Työn arvo itselle ja muille
+Onnistumisen ilon jakaminen

-Välittäminen
+Vaivannäkö toisen hyvinvoinnin eteen
+Tervehtiminen, kiinnostus, auttaminen ym.

Vastaavasti kirjassa lueteltiin myös hyvinvointia uhkaavia tekijöitä:

-Ongelmat
+Ongelmat tulisi nähdä yhteisinä tavoitteina

-Loukkaukset
+Kuinka kerrot, että olet pahoittanut mielesi, vai kerrotko?

-Vastoinkäymiset
+Tulisi nähdä mahdollisuuksina oppimiseen ja kehittymiseen

-Kritiikki
"Neuvo on helpompi ottaa vastaan kuin arvostelu.
Ehdotus on helpompi ottaa vastaan kuin neuvo.
Toivomus on helpompi ottaa vastaan kuin ehdotus.

Työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen tarvitaan jokaista jäsentä. Vaivannäkö kannattaa, sillä töissä on hyvä olla!