Matkani jatkuu

Edellinen postaukseni piti olla viimeinen tänne blogiini. Loin tämän blogin tukeakseni oppimistani ammatilliseksi opettajaksi. Hain "rinta rottingilla" todistukseni TAMKista joulukuussa. Virallisesti olen siis valmis ammatillinen opettaja. Tarinani jatkui siten, että sain mahdollisuuden työskennellä tuntiopettajana ammatillisessa oppilaitoksessa. Arvatkaas mitä, huomasin etten ole lainkaan valmis, vaan edelleen matkalla ohjaavaksi opettajaksi!!!

Olen pohtinut sitä, mitä eväitä sain koulutuksesta ja mitkä ovat ne eväät, jotka olen joutunut hankkimaan itse. Olen toki tästä palautetta antanut TAOKillekin, joten en anna ruusuja ja risuja selän takana ;)

Käytännössä huomasin, että parhaimmat eväät sain opetus- ja ohjaamisosaamiseen liittyvissä asioissa. Harjoittelu toi tähän osaamiseen suurimman osan, mutta myös tunneilla jaetut ideat ja yhteiset keskustelut olivat tärkeitä. Hassua kyllä, koen että suurimmat kompurointini liittyvät silti tähän alueeseen. 

"""Saavut luokkaan, jossa on paikalla 25 opiskelijaa. Osa heistä on alanvaihtajia, osa suoraan perusopetuksesta tulleita. Ikähaarukka heillä on n.16-50, mikä tarkoittaa moninaista elämänkokemusta luokassa. Joukossa on opiskelijoita, joilla on aikaisemmista opiskeluista kertynyttä vahvaa opiskelutaitoa, mutta myös heitä, jotka toivovat saavansa tukea opiskeluun. Luokassa on heitä, jolle opintokokonaisuus on ensimmäinen ja heitä, jotka ovat jo suorittaneet muita tutkintoon kuuluvia kokonaisuuksia. Niin, ja motivaatio eli opiskeletko siksi että et keksinyt muuta vai oletko viimeinkin toteuttamassa unelmaasi."""

Ymmärrät varmasti, että vihreä opettaja, jonka unelma on saada opiskelijoissa syttymään palava tuli varhaiskasvatukseen, etsii välillä kadonneita tulitikkuja. 

Kauniit ajatukset yksilöllisten kokemusmaailmojen huomioimisesta ja joustavista opintopoluista haastoivat minua reilulla otteella. Tähän kohtaan oman lisänsä toi vielä minun opettajuuteni hyvinvointiosaamisen taitoni, jotka vasta olivat oralla.

No, miten tästä sitten selvisin. Jatko tästä postauksesta voi sinusta kuulostaa ruusuiselta, jopa imelän hattaraiselta. Ensimmäinen asia on vahvuuteni ja vankka kokemukseni omalla ammattialallani. Haluni on se, että en päästä omaa varhaiskasvatuksen tultani sammumaan. Toinen asia on se vahvuus, joka löytyy jokaisesta opiskelijasta. Vahvuus, jota he eivät välttämättä vielä itse ole löytäneet. Vahvuus, joka opettajan pitää heille sanoittaa, jotta se tulee näkyväksi. Kolmas asia on yhdessä olemisen ja oppimisen ilo.... niin ja se lapsi, jota pidämme keskiössä.

Mistä lähdin, minne tulin

Aloitin opintojeni alussa kirjoittamaan tätä blogia. Tämän tarkoituksena oli auttaa minua oppimaan ja osoittaa osaamistani. Toivoin myös, että blogissa kävijät olisivat auttaneet minua oppimaan jakamalla omia ajatuksiaan. Blogin kävijämäärä (yli 7000) yllätti minut. Valitettavasti kommentteja en ole saanut, joten se tavoite jäi täyttymättä. Asioiden pohtimisesta kirjoittamalla blogia, on kuitenkin tullut minulle tärkeä muoto reflektoida asioita.

Ammatilliseksi opettajaksi opiskeleminen on ollut minulle useita vuosia unelma, josta viimein tein tavoitteen. Blogini alussa pohdin, minkälainen on unelmieni opettaja. Lista oli tosi pitkä. Olen matkan aikana huomannut omat rajallisuuteni ja oppinut hyväksymään ne. Listani unelmieni opettajan keskeisimmistä taidoista on nyt lyhyempi ja realistisempi:

<3 Oman ammattialansa ajanmukaisesti hallitseva
<3 Erilaisia oppimisen tapoja hyödyntävä ja erilaisia oppijoita tukeva
<3 Arvostusta ja kunnioitusta osoittava sekä monialaisessa yhteistyössä, että opiskelijoiden keskuudessa

Opettaja-lehdessä (17/2019) kerrotaan Sanna Ruhalahden väitöstutkimuksesta. Hän kirjoittaa, että huolimatta siitä, että opiskelu on dialogista ja yhteisöllistä, opettajaa tarvitaan aina. Hän puhuu T-osaamisesta. Siinä pystyosan muodostaa substanssiosaaminen ja hattuosan laajalle leviävää pehmeiden taitojen alue (kommunikointi, empatia ja vuorovaikutus). Lukiessani kirjoituksen, se vahvisti ajatuksiani unelmieni opettajan listasta.

Olen opiskeluni aikana pohtinut opettajan valtaa ja vastuuta. Meillä on suuri tehtävä siinä, että käsistämme lähtee työelämään ammattitaitoisia ja hyvinvoivia opiskelijoita. Tällä hetkellä uskon olevani ajantasalla työelämän muuttuvista vaatimuksista. Entä, jos siirryn kokonaan pois varhaiskasvatuksesta ammatillisen opettajan työhön? Silloin minun on entistä tärkeämpää  verkostoitua työelämän kanssa, jotta opetukseni  säilyttää tuoreuden. Sen lisäksi minun tulee seurata aktiivisesti yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Mitkä ovat yhteiskunnan arvot ja kuinka ne vaikuttavat koulutuspoliittisiin ratkaisuihin. Poliitikoksi tuskin rupean :), mutta löytäisinkö jonkin keinon asioihin vaikuttamiseen?

Oman substanssiosaamiseni  rinnalle on vahvasti noussut tarve taidosta tukea opiskelijoiden arjen hallintataitoja ja hyvinvointia. Olen yhä enenevässä määrin kiinnostunut positiivisesta pedagogiikasta ja ihmiskäsityksestä, johon se pohjautuu. Uskon sen lisäävän hyvinvointia ja sen kautta vahvistavan opiskelijoiden käsitystä omasta kyvykkyydestä oppijana. Tämä puolestaan tukee ammatti-identiteetin löytymistä, sekä oman ammatillisen osaamisen arvostamista. Tästä kaikesta hyötyy lopulta lapsi. Hänta hoitaa ja hänen kasvuaan ja oppimistaan tukee ihminen, joka kokee itsensä, lapsen ja työnsä arvokkaana.

Odotan, että pääsen ammatillisen opettajan työssä tekemään yhteistyötä muiden opettajien kanssa. Minulla on paljon opittavaa ja haluan myös olla jakamassa omaa asiantuntijuuttani varhaiskasvatuksesta. Helpottavaa on myös se, että minun ei tarvitse kantaa yksin huolta opiskelijoiden hyvinvoinnista. Opiskelijahuoltoryhmän yhteistyötahot jakavat vastuuta kanssani.

Kirjoitan nyt viimeistä kirjoitustani tänne. Matkani ohjaavaksi opettajaksi ei kuitenkaan ole vielä päätöksessä. Matkani on vielä alkutaipaleella. Olen opiskeluni myötä saanut kuitenkin paljon eväitä reppuuni, joiden  turvin on hyvä jatkaa matkaani. Kiitoksia Päivi Lehtonen ja TAOK!

Lähde:

Sanna Ruhalahti, Opettaja-lehti