Suomi maailman huipulle

Opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsauksessa 2018, Maailman osaavimmaksi kansaksi, pyritään ennakoimaan ja miettimään tulevaisuuden odotuksia. Siinä huomioidaan tulevaisuuskatsaukseen vaikuttavia muutostekijöitä, kuten työn ja teknologian murros, digitalisaatio, väestön ikääntyminen, asenteiden muutokset ja eriarvoistuminen. Uudistusohjelmassa nostetaan esille tuottavuuden, työllisyyden ja kilpailukyvyn paraneminen, eriarvoistumisen pysäyttäminen, luottamuksen ja osallisuuden vahvistuminen. Menetelminä näihin pääsemiseksi nostetaan mm. koulutus- ja osaamistason nostaminen, jatkuvan oppimisen turvaaminen ja panostaminen varhaiskasvatukseen.

Kuva: Pxhere

Tulevaisuuskatsauksessa tuodaan esille, että yhteiskuntamme perusta on suomalaisten luottamus toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja sen instituutioihin. Tällä hetkellä kuitenkin suuri riski luottamuksen heikentymiselle on eriarvoistumisen kasvaminen. Tämä näkyy etenkin varallisuus- ja koulutuseroissa. Syrjäytyminen ja sen periytyminen sukupolvelta toiselle on huolestuttavaa.

Ihmiset haluavat kokea elämänsä merkitykselliseksi. Asioihin, jotka koetaan itselle merkityksellisinä, on helppo sitoutua. Osallisuus ja aktiivisuus luovat hyvinvointia ja turvallisuutta. Ihmiset kokevat itsensä arvokkaiksi voidessaan kehittää tietoja ja taitoja omista lähtökohdistaan käsin. Tähän katsauksessa esitetään ratkaisuksi mm. koulutus- ja osaamistason nostamista. Se puolestaan edellyttää voimavarojen lisäämistä niin, että sosiaaliturva tukee ihmisten toimintavalmiuksia, jatkuvaa oppimista ja osallistumista.

Toinen menetelmä eriavoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisyksi on julkaisun mukaan varhaiskasvatukseen panostaminen. Varhaiskasvatukseen osallistuminen on Suomessa heikompaa kuin muissa Pohjoismaissa. Tärkeää on nostaa osallistumisastetta ja vähentää syrjäytymisen riskiä varhaisella puuttumisella ja yksilöllisellä huomioimisella.


Omaa pohdintaani:
Tulevaisuuskatsauksessa on huomioitu paljon asioita, joita todellisessa elämässä on näkyvissä. Asioiden pohtiminen ja ylöskirjaaminen on tärkeää ja hyvä alku. Katsauksen vaara on siinä, että siitä tulee vain nro 21 pölyyttymässä jossain hyllyssä tai netin syövereissä. Tuki ei yllä MattiMaijalle, jolle aamulla sängystä ylös nouseminen on päivän suurin haaste. Hänellä ei ole tuntemusta siitä, että voisi vaikuttaa asioihin (perheen alkoholismi, työttömyys, mielenterveysongelmat ym. ym.), jotka hallitsevat hänen elämäänsä. Ajatus omasta kyvyttömyydestä ruokkii oppimiseen liittyviä haasteita, eikä omia vahvuuksia nähdä kaiken keskellä.

Sain konkreettisen kosketuksen nuorten pahoinvointiin opetusharjoittelussa. Siellä oli näkyvissä ylisukupolven huono-osaisuutta ja vähälle tuelle jääneitä oppimisvaikeuksia. Surullisinta siinä oli se, että nuorissa on valtava potentiaalinen mahdollisuus, jota he itse vähiten huomaavat ja tunnistavat. He tarvitsevat apua vahvuuksiensa tunnistamiseen ja niiden kasvamiseen. Hyvinvoinnin ja oppimisen tukeminen positiivisen pedagogiikan keinoin on mielestäni tärkeässä asemassa.

Lähde:
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160903/21_TUKA_OKM_WEB.pdf

Kuinka voit?

Tällaisia asioita emme hyväksy:

-Huutamista ja peloittelua
-Kiusaamista ja ulossulkemista
-Toista loukkaavaa käytöstä
-Fyysistä väkivaltaa
-Huumorin varjolla vähättelyä

Kuulostaako ihan varhaiskasvatuksen säännöiltä? Valitettavasti nämä säännöt löytyvät kansanedustajille laadituista ohjeista epäasiallisen kohtelun ja häirinnän estämiseksi. En aivan tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kansanedustajat harjoittelevat samoja sosiaalisia taitoja kuin mitä päiväkodissa päivittäin opettelemme.

Hyvinvointi on oppimisen perusta. Ihminen on kokonaisuus, jossa tasapainottelee fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen osa-alue. Kristillisessä ihmiskäsityksessä myös hengellinen osa kuuluu kokonaisuuteen. Merkittävää on, että kaikki vaikuttaa kaikkeen eli jos yksi alue ontuu, kokonaisuus eli ihminen, voi pahoin. Pahoinvoiva opiskelija ei kykene syvälliseen uuden oppimiseen. Hyvinvoinnin kokonaisvaltainen tukeminen on iso haaste opettajalle niin varhaiskasvatuksessa kuin ammatillisissa oppilaitoksissa.

Varhaiskasvatuksessa panostetaan vuorovaikutus- ja tunnetaitojen harjoitteluun. Miltä minusta tuntuu? Miltä kaverista tuntuu kun hän itkee/nauraa? Miten sanon, että haluan mukaan leikkiin? Saanko reagoida siihen, että minulta viedään lelu? Mitä teen, jos satutin toista?

Olen tutustunut joihinkin ammatillisen oppilaitosten oppimisympäristöihin ja toimintakulttuureihin. On ollut hämmentävää huomata, kuinka paljon myös siellä on tarvetta vuorovaikutustaitojen tietoiselle kehittämiselle. Opettajien oma malli kuinka he kohtelevat opiskelijoita ja työkavereitaan, on itsessään jo oppimisympäristö opiskelijoille. Mietin sitä kuinka paljon näitä asioita tiedostetaan ja niihin panostetaan.

Se, mitä opettajat heijastavat itsestään, on oppimisympäristö opiskelijoille

Toimintaympäristö vai oppimisympäristö?

Oppimisympäristö yksinkertaisimmillaan määritellään oppimista edistäväksi ympäristöksi, joka koostuu fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä. Laajemmin ajateltuna se pitää sisällään myös esim. toimintatavat, menetelmät, oppimiskäsityksen, välineet ja opetussuunnitelman.

Varhaiskasvatuksessa hyvä oppimimisympäristö tukee lapsen aktiivisuutta ja osallisuutta. Sen lisäksi se on fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen. Lapsi, joka kokee ympäristössään kiusaamista ja ryhmän ulkopuolelle jäämistä, kokee turvattomuutta. Hänen oppimisensa voi jäädä heikoksi, vaikka pedagogiikka ja välineet olisivat kuinka upeita. Nälkäisenä keskittyminen heikkenee, samoin oppiminen. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on siis merkittävä hyvän oppimisympäristön kriteeri.

Kun lapsi pääsee luomaan omaa oppimisympäristöään, se voi aikuisesta näyttää sekamelskalta :)

Hän on kuitenkin sitä luodessaan opetellut esim. yhteistyötä, motorisia ja kielellisiä taitoja.

Mikä sitten muuttaa toimintaympäristön oppimisympäristöksi? Oppimisympäristössä toiminta ei ole sattumanvaraista ajelehtimista. Se on suunniteltua ja edistää ja tukee oppimista ja kasvatusta. Kasvattaja huomioi erilaiset tavat oppia, eri aistikanavia ja oppimistyylejä hyödyntäen. Tämä edellyttää tutustumista oppijaan ja pedagogiikan suunnittelemista ja tavoitteiden asettamista.

Hyvän oppimisympäristön yksi tekijä on yhteisöllisyys. Me opitaan tää yhdessä!

Töissä on hyvä olla

Eipä tuntunut ajatus loman loppumisesta mukavalta. Liian nopeasti aika taas hurahti. Ensimmäisten työpäivien jälkeen olo oli kuitenkin levollinen ja luottavainen. Viihdyn työssäni ja työyhteisössäni. Jäin miettimään miksi koen tiimini ilmapiirin hyväksi. Poimin tähän muutaman itselleni tärkeän seikan:

-Meillä kaikilla on samat arvot. Näemme lapsen ainutlaatuisena, tuntevana, tahtovana ja aktiivisena toimijana. Haluamme tutustua jokaiseen lapseen ja lumoutua hänestä. Ihmiskäsityksemme tukee pyrkimystämme kohdata jokainen lapsi tasa-arvoisesti, erilaisuus huomioiden ja sitä kunnioittaen.

Kuva: Jesse Mäntylä 2018

-Samat tavoitteet ja toimintatavat tekevät tiimityöstä mutkatonta.

-Huumori, kyllä ehdoton työpäivän ja tiukkojen tilanteiden voimavara!

-Tiimikaverin työpanoksen arvostus. Olemme moniammatillinen tiimi. Meillä on osaamista erilaisilla alueille, mikä on upea rikkaus. Arvostan tiimikavereideni ammattitaitoa ja koen myös itse saavani luottamusta osaamiseni suhteen.

Luin kirjan Ben Furman, Tapani Ahola; Työpaikan hyvä henki ja kuinka se tehdään. Kirja oli kirjoitettu selkeästi ja riittävän yksinkertaisesti. Siinä mainittiin neljä hyvinvointia tuottavaa tekijää:

-Arvostus

+Työpanoksen ja ammattitaidon arvostus

+Oleellinen osa työhyvinvoitia edistävää vuorovaikutusta

-Hauskuus

+Huumori yhdistää, lisää luovuutta ja kekseliäisyyttä

+Vähentää uupumusta ja stressiä

+Edistää fyysistä teveyttä eli "nauru pidentää ikää" ;)

-Onnistuminen

+Työn arvo itselle ja muille

+Onnistumisen ilon jakaminen

-Välittäminen

+Vaivannäkö toisen hyvinvoinnin eteen

+Tervehtiminen, kiinnostus, auttaminen ym.

Vastaavasti kirjassa lueteltiin myös hyvinvointia uhkaavia tekijöitä:

-Ongelmat

+Ongelmat tulisi nähdä yhteisinä tavoitteina

-Loukkaukset

+Kuinka kerrot, että olet pahoittanut mielesi, vai kerrotko?

-Vastoinkäymiset

+Tulisi nähdä mahdollisuuksina oppimiseen ja kehittymiseen

-Kritiikki

"Neuvo on helpompi ottaa vastaan kuin arvostelu.

Ehdotus on helpompi ottaa vastaan kuin neuvo.

Toivomus on helpompi ottaa vastaan kuin ehdotus.

Työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen tarvitaan jokaista jäsentä. Vaivannäkö kannattaa, sillä töissä on hyvä olla!

Kuuletko mua?

Päiväkotiryhmään rantautui iso pahvilaatikko. Lapset halusivat tehdä siitä itselleen pienen mökin koiraleikkejä varten. Mikäs siinä, seuraavana päivänä haettiin yhdessä varastossa maalit ja pensselit. Marlena oli edellisenä päivänä tosi innostunut mökkiprojektista. Maalauspäivänä hän kuitenkin ilmoitti, että ei halua osallistua maalaamiseen. Kuinka homma etenee:

A. Kasvattaja kysyy Marleenalta, mitä hän haluaisi tehdä. Lapsi kertoo haluavansa rakentaa legoilla ja siirtyy siihen puuhaan. Asia on kasvattajalle ok, hänellä on kädet täynnä töitä suojaliinojen ja maalipurkkien avaamisen kanssa.

B. Kasvattaja pyytää Marleenaa istumaan kanssaan sivummalla olevalle sohvalle. Pienen jutustelun jälkeen hän saa selville muiden lasten naureskelleen Marleenan paidalle. Marleenalla oli asiasta paha mieli, eikä hän halunnut mennä muiden kanssa maalaamaan.

Olen itse huolissani siitä, että uuden VASUn mukainen lapsen osallisuus ja kuuleminen toteutetaan usein käytännössä lisäämällä lapsen valinnanvapautta toiminnan suhteen. Se on hyvä asia, mutta vain pieni osa kuulluksi tulemista. Lapsi tarvitsee lähelleen aikuisen, joka pysähtyy ja keskittyy kuuntelemiseen. Kuuntelemisessa tärkeää on sensitiivisyys tulkita ilmeitä ja eleitä, tulkita sanomaa sanojen takana. Vuorovaikutusilmapiirin tulisi olla lapselle turvallinen, jossa ei ole vähättelyä, eikä tarvitse puolustautua. Kuulluksi tuleminen lisää lapsen hyvinvointia ja tukee terveen itsetunnon kehittymistä. Turvallinen toimintakulttuuri vuorostaan lisää oppimista ja johtaa uutta rakentavaan prosessiin.

Samat kuuntelun ja kuulemisen elementit ovat läsnä myös nuorten ja aikuisten kesken. Meille jokaiselle on tärkeää, että osaamistamme arvostetaan ja ajatuksiamme kuunnellaan. Työyhteisö, jossa uusille ideoille ei ole tilaa, kuihduttaa motivaatiota. Opiskelijaryhmä, jossa ei tule kuulluksi ja hyväksytyksi, vaikuttaa sekä hyvinvointiin, että opiskelujen etenemiseen.

Opettajan yksi osaamisalueista on hyvinvointi. Sen tärkeä osa-alue on turvallinen opiskelijaryhmä. Varsinkin alku- ja mahdollisissa kriisivaiheissa on tärkeää käyttää aikaa ryhmäyttämiseen (ryhmän turvallisuuden tukeminen). Erilaisilla harjoituksilla voi tukea tunnetaitoja, kohtaavaa vuorovaikutusta (kuulluksi tuleminen ja kuuntelu) ja osallisuutta. Suomen mielenterveysseuralta löytyy valmista, hyvää materiaalia hyvinvoinnin tukemiseen. Teos Hyvinvoiva oppilaitos löytyy täältä:

https://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/hyvinvoiva_oppilaitos.pdf

Aktiivisen ja empaattisen kuuntelun tukena voi käyttää kysymyksiä, joita on voimavarojen talossa

https://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/voimavarojen_talo.pdf

Silloin kun elämä myllertää sisällä ja ympärillä, on tärkeää avata lukkoja tunteiden nimeämisen avulla. Se on taito, jota voi yhdessä harjoitella. Erityisesti silloin kun kun avaimia lukkoihin on vaikea sanallisesti löytää  (maahanmuuttajat ja kielellisen tuen tarpeet), kuvien merkitys kasvaa. Valmiit kuvat (esim. tilanne- ja taidekuvat) ovat hyviä, mutta kuvata voi myös itse. Mielenterveysseuralta löytyy valmiita kuvia, esimerkiksi nämä tunnepilvet:

https://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/tunnepilvet_painoon_2015.pdf

Toivoisin olevani empaattinen ja kunnioittava opettaja, joka kuuntelee ja kuulee.

Motivaatio ja lepo

Silloin kun tuntuu, että homma ei suju, kannattaa pysähtyä miettimään missä vika. Tynjälän kirjoittaman kirjan, Oppiminen tiedon rakentamisena, lukeminen oli kuin tervan juontia (sinänsä typerä sanonta, kuka nyt sitten on juonut tervaa :o ). Huomasin olevani kiukkuinen ja tiuskivani pienistä jutuista. Onko kirja niin huono?

Hyvinvoinnin yksi merkittävin tekijä on opiskelun rytmittäminen levon ja aktiivisuuden välillä. Silloin kun on väsynyt, motivaatio katoaa. Ilman motivaatiota ei synny uuden oppimista ja ymmätämistä. Kirja ei siis ole syyllinen, vaan väsymykseni.

Tämän verran kuitenkin sain kirjasta ajatuksia konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä:

-Oppija on aktiivinen toimija, ei passiivinen tiedon vastaanottaja

-Oppiminen pois toistamisesta ja muistamisesta koti ymmärtämistä, merkityksien rakentamista ja soveltamista

-Aikaisemmat tiedot, taidot, uskomukset, kokemukset ja käsitykset ovat pohja uuden oppimiselle

    +oppimisen alussa opettajan tehtävä on ottaa ne selville, arvioida alkutilanne ja rakentaa uuden   oppiminen niiden pohjalta

-Metakognitiiviset taidot (tietoisuus omasta ajattelusta, oppimisesta ja muistamisesta) tärkeitä

    +tuesta kohti itseohjautuvuutta

-Faktojen nimeämisestä kohden kuvaamista, selittämistä, analysointia, arviointia jne.

-Erilaisten näkökulmien, tulkintojen ja oppimismenetelmien käyttö

-Tieto nähdään muuttuvana, väliaikaisena ja suhteellisena

-Opetussuunnitelman painopiste pois tavoitteista ja sisällöistä kohden oppimisprosessia, tiedonhankintaa ja elinikäistä oppimista

-Sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisen oppimisen merkitys

    +ajatusten ulkoistaminen, reflektointi muilta

    +lukeminen, oppimispäiväkirja sisäinen puhe, ajattelu ym. myös vuorovaikutuksellista (suhteessa kirjan kirjoittajan ajatuksiin, omiin kokemuksiin, ympäröivään kulttuuriin…)

-Tutkiva oppimisprosessi (ongelma, kysymys, hypoteesi, teoria, havainto…)

-Motivointi ja motivaation ylläpito

    +tehtävien ja oppimismenetelmien monipuolisuus

    +opittavan asian merkityksellisyys

    +itseohjautuvuuden tukeminen

    +opettajan, oppijan ja ryhmän arviointi osana oppimisprosessia

Nyt on aika laittaa aivot leposäädölle, nauttia lämmöstä, rakkaista ympärilläni ja vaan olla!