Psyykkinen oppimisympäristö

Psyykkinen ympäristö rakentuu opiskelijan kognitiivisista  (tiedot ja taidot) ja emotionaalisista (tunteet, motivaatio, tunnelma) tekijöistä.

Pelko lamauttaa ja estää oppimisen. Opiskelijan kokiessa, että hän ei pysty selviytymään opiskelusta, hän ahdistuu ja motivaatio heikkenee. Ollaan noidankehässä, jossa vireystila laskee ja syrjäytymisen riski kasvaa. Opiskelija voi kokea rämpivänsä upottavassa suossa.

Opettajalla on keskeinen rooli psyykkisen oppimisympäristön luomisessa. Riippumatta oppijan iästä (varhaiskasvatus-ammatillinen oppilaitos) ympäristön luomiseen vaikuttavat samat asiat. Pelon vastakohtana turvallisuus lisää oppimista. Kaikin puolin hyvinvoiva lapsi/opiskelija on oppiva. Opettajan kulttuuriosaaminen tässä kohden merkitsee oppijan elämäntilanteen huomioimista ja sen vaikutuksien arvioimista suhteessa opiskeluun.

Opettajalla tulee olla usko oppijan kykyihin. Hän tukee oppijan myönteistä minäkuvaa sekä oppijana että ihmisenä. Sopivien haasteiden tarjoaminen ja erilaisuuden huomioiminen  mahdollistuu oppijoihin tutustumalla. Tärkeää on huomioida, että saadakseen saman verran, toinen tarvitsee lusikallisen ja toinen kauhallisen.

Hyvässä psyykisessä oppimisympäristössä tavoitellaan kiireetöntä, myönteistä ja rohkaisevaa ilmapiiriä. Dialogilla, tasa-arvoisuudella ja erilaisuuden hyväksymisellä on iso merkitys. Kun tiimi huomaa, että erilaisuus on rikkaus, jokainen on kaunis ja arvokas, oppiminen lisääntyy!

Kuuletko mua?

Päiväkotiryhmään rantautui iso pahvilaatikko. Lapset halusivat tehdä siitä itselleen pienen mökin koiraleikkejä varten. Mikäs siinä, seuraavana päivänä haettiin yhdessä varastossa maalit ja pensselit. Marlena oli edellisenä päivänä tosi innostunut mökkiprojektista. Maalauspäivänä hän kuitenkin ilmoitti, että ei halua osallistua maalaamiseen. Kuinka homma etenee:

A. Kasvattaja kysyy Marleenalta, mitä hän haluaisi tehdä. Lapsi kertoo haluavansa rakentaa legoilla ja siirtyy siihen puuhaan. Asia on kasvattajalle ok, hänellä on kädet täynnä töitä suojaliinojen ja maalipurkkien avaamisen kanssa.

B. Kasvattaja pyytää Marleenaa istumaan kanssaan sivummalla olevalle sohvalle. Pienen jutustelun jälkeen hän saa selville muiden lasten naureskelleen Marleenan paidalle. Marleenalla oli asiasta paha mieli, eikä hän halunnut mennä muiden kanssa maalaamaan.

Olen itse huolissani siitä, että uuden VASUn mukainen lapsen osallisuus ja kuuleminen toteutetaan usein käytännössä lisäämällä lapsen valinnanvapautta toiminnan suhteen. Se on hyvä asia, mutta vain pieni osa kuulluksi tulemista. Lapsi tarvitsee lähelleen aikuisen, joka pysähtyy ja keskittyy kuuntelemiseen. Kuuntelemisessa tärkeää on sensitiivisyys tulkita ilmeitä ja eleitä, tulkita sanomaa sanojen takana. Vuorovaikutusilmapiirin tulisi olla lapselle turvallinen, jossa ei ole vähättelyä, eikä tarvitse puolustautua. Kuulluksi tuleminen lisää lapsen hyvinvointia ja tukee terveen itsetunnon kehittymistä. Turvallinen toimintakulttuuri vuorostaan lisää oppimista ja johtaa uutta rakentavaan prosessiin.

Samat kuuntelun ja kuulemisen elementit ovat läsnä myös nuorten ja aikuisten kesken. Meille jokaiselle on tärkeää, että osaamistamme arvostetaan ja ajatuksiamme kuunnellaan. Työyhteisö, jossa uusille ideoille ei ole tilaa, kuihduttaa motivaatiota. Opiskelijaryhmä, jossa ei tule kuulluksi ja hyväksytyksi, vaikuttaa sekä hyvinvointiin, että opiskelujen etenemiseen.

Opettajan yksi osaamisalueista on hyvinvointi. Sen tärkeä osa-alue on turvallinen opiskelijaryhmä. Varsinkin alku- ja mahdollisissa kriisivaiheissa on tärkeää käyttää aikaa ryhmäyttämiseen (ryhmän turvallisuuden tukeminen). Erilaisilla harjoituksilla voi tukea tunnetaitoja, kohtaavaa vuorovaikutusta (kuulluksi tuleminen ja kuuntelu) ja osallisuutta. Suomen mielenterveysseuralta löytyy valmista, hyvää materiaalia hyvinvoinnin tukemiseen. Teos Hyvinvoiva oppilaitos löytyy täältä:

https://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/hyvinvoiva_oppilaitos.pdf

Aktiivisen ja empaattisen kuuntelun tukena voi käyttää kysymyksiä, joita on voimavarojen talossa

https://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/voimavarojen_talo.pdf

Silloin kun elämä myllertää sisällä ja ympärillä, on tärkeää avata lukkoja tunteiden nimeämisen avulla. Se on taito, jota voi yhdessä harjoitella. Erityisesti silloin kun kun avaimia lukkoihin on vaikea sanallisesti löytää  (maahanmuuttajat ja kielellisen tuen tarpeet), kuvien merkitys kasvaa. Valmiit kuvat (esim. tilanne- ja taidekuvat) ovat hyviä, mutta kuvata voi myös itse. Mielenterveysseuralta löytyy valmiita kuvia, esimerkiksi nämä tunnepilvet:

https://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/tunnepilvet_painoon_2015.pdf

Toivoisin olevani empaattinen ja kunnioittava opettaja, joka kuuntelee ja kuulee.

Motivaatio ja lepo

Silloin kun tuntuu, että homma ei suju, kannattaa pysähtyä miettimään missä vika. Tynjälän kirjoittaman kirjan, Oppiminen tiedon rakentamisena, lukeminen oli kuin tervan juontia (sinänsä typerä sanonta, kuka nyt sitten on juonut tervaa :o ). Huomasin olevani kiukkuinen ja tiuskivani pienistä jutuista. Onko kirja niin huono?

Hyvinvoinnin yksi merkittävin tekijä on opiskelun rytmittäminen levon ja aktiivisuuden välillä. Silloin kun on väsynyt, motivaatio katoaa. Ilman motivaatiota ei synny uuden oppimista ja ymmätämistä. Kirja ei siis ole syyllinen, vaan väsymykseni.

Tämän verran kuitenkin sain kirjasta ajatuksia konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä:

-Oppija on aktiivinen toimija, ei passiivinen tiedon vastaanottaja

-Oppiminen pois toistamisesta ja muistamisesta koti ymmärtämistä, merkityksien rakentamista ja soveltamista

-Aikaisemmat tiedot, taidot, uskomukset, kokemukset ja käsitykset ovat pohja uuden oppimiselle

    +oppimisen alussa opettajan tehtävä on ottaa ne selville, arvioida alkutilanne ja rakentaa uuden   oppiminen niiden pohjalta

-Metakognitiiviset taidot (tietoisuus omasta ajattelusta, oppimisesta ja muistamisesta) tärkeitä

    +tuesta kohti itseohjautuvuutta

-Faktojen nimeämisestä kohden kuvaamista, selittämistä, analysointia, arviointia jne.

-Erilaisten näkökulmien, tulkintojen ja oppimismenetelmien käyttö

-Tieto nähdään muuttuvana, väliaikaisena ja suhteellisena

-Opetussuunnitelman painopiste pois tavoitteista ja sisällöistä kohden oppimisprosessia, tiedonhankintaa ja elinikäistä oppimista

-Sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisen oppimisen merkitys

    +ajatusten ulkoistaminen, reflektointi muilta

    +lukeminen, oppimispäiväkirja sisäinen puhe, ajattelu ym. myös vuorovaikutuksellista (suhteessa kirjan kirjoittajan ajatuksiin, omiin kokemuksiin, ympäröivään kulttuuriin…)

-Tutkiva oppimisprosessi (ongelma, kysymys, hypoteesi, teoria, havainto…)

-Motivointi ja motivaation ylläpito

    +tehtävien ja oppimismenetelmien monipuolisuus

    +opittavan asian merkityksellisyys

    +itseohjautuvuuden tukeminen

    +opettajan, oppijan ja ryhmän arviointi osana oppimisprosessia

Nyt on aika laittaa aivot leposäädölle, nauttia lämmöstä, rakkaista ympärilläni ja vaan olla!