Mitä on pedagoginen rakkaus

Törmäsin sanoihin pedagoginen rakkaus etsiessäni kirjallisuutta pedagogiikasta. Sanat eivät saaneet mielessäni välitöntä hyväksyntää. Ajattelin, että rakkaus kohdistuu  Jumalaan, perheeseen ja ystäviin. Rakkaus on myös minun ja mieheni välillä olevaa eroottista rakkautta. Kuinka ihmeessä rakkaus sovitetaan pedagogiikkaan? Pakkohan asiasta oli lähteä ottamaan selvää ja haastaa itseni ja ajatteluni.

Lainasin kirjastosta Simo Skinnarin (2004) kirjoittaman kirjan pedagogisesta rakkaudesta. Lähdin etsimään kirjasta vastausta "Mitä on pedagoginen rakkaus?" Kaikkein yksinkertaisimmillaan se on hyvän toivomista toiselle hänen itsensä takia. Ei sen vuoksi, että saavutettaisiin hyviä oppimistuloksia tai kykeneviä työntekijöitä. Hyvän toivominen ei siis ole opettajalle väline jonkin asian saavuttamiseksi. Rakastava opettaja ei aseta kasvaville tavoitteita ulkopuolelta. Hän kysyy opiskelijalta: "Kuka sinä olet ja miten voin auttaa sinua elämäntielläsi?"

Pedagogista rakkautta osoittaa opettaja, joka oivaltaa, että jokainen on täydellinen. Kuitenkin ihminen täydellisyydessään on kehityskelpoinen. Kokonaisvaltainen pedagoginen rakkaus johtaa siihen, että kasvavassa ihmisessä piilevät mahdollisuudet alkavat toteutua. Se saa ihmiset heräämään niihin mahdollisuuksiin, joita heissä on. Se on kuin aurinko, joka saa taimet kasvamaan. Toisin sanoen pedagogisen rakkauden ydin on jokaisen ihmisen korvaamattomuuden tunnistaminen ja kasvamaan saataminen. Kristillisessä ihmiskäsityksessä sitä kuvaa ajatus nähdä Kristus jokaisen kasvoissa eli kokea syvää kunnioitusta jokaisen ihmisen edessä.




Kaikki opetus on kohtaamista. Opettajan tulisi pohtia kohtaamisensa laadullisuutta. Mitkä ovat hänen teoriansa  ajatuksien takana, empaattisuutensa tunne-elämän tasolla ja eettisyytensä toiminnan tasolla. Itse yksinkertaistan Skinnarin sanat kansanomaisesti Positiivareiden ajatuksella:

Huomioi ajatuksesi, sillä niistä tulee sanoja. (teoria ja empaattisuus)
Huomioi sanasi, sillä niistä tulee tekoja (eettisyys)
Huomioi tekosi, sillä niistä tulee tapoja.

Kirjan luettuani uskon ymmärtäväni mitä pedagoginen rakkaus on. Näen siinä paljon samaa kuin positiivisessa pedagogikaassa. Siinä keskeistä on huomata ihmisessä oleva hyvä ja sanoittaa se, auttaa tulemaan tietoisemmaksi omista vahvuuksistaan. Tulkitsen itse kuitenkin niin, että pedagoginen rakkaus ei sinänsä ole pedagoginen menetelmä, vaan tapa nähdä ja kohdata ihminen ja antaa sen vaikuttaa omaan opetukseen.


Lähde:
Skinnari, S. 2004. Pedagoginen rakkaus. Jyväskylä:PS-kustannus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti