Romantikon hattarapedagogiikkaa?

Tänä päivänä puhutaan paljon (hyvä että puhutaan!) nuorten syrjäytymisestä ja pahoinvoinnista. Syitä voidaan puida kymmenien vuosien takaa. Itse keskityn nyt yhteen asiaan. Monilla nuorista (lapsista ja vanhemmistakin) ei ole tietoa omista vahvuuksista, saati uskoa niihin. Nuoret eivät välttämättä koe olevansa kyvykkäitä, voivansa vaikuttaa elämänsä suuntaan. Näistä ajatuksista käsin on vaikea nähdä tulevaisuutta ja ponnistella sen eteen. Elämästä katoaa merkityksellisyys.

Positiivinen pedagogiikka pohjautuu positiiviseen psykologiaan. Siinä perusajatuksena on keskittyminen vahvuuksiin, myönteisiin kokemuksiin, kiitollisuuteen ym. Tämä voi jonkun mielestä kuulostaa vaaleanpunaiselta hattaralta enemmän kuin tavoitteelliselta pedagogiikalta. Halusin perehtyä asiaan siitä näkökulmasta, että kuinka positiivisella pedagogiikalla voidaan tukea kaikenikäisten oppijoiden hyvinvointia ja uskoa omaan pystyvyyteen ja toimijuuteen. Asian tiimoilta tutustuin kolmeen kirjaan:

Eliisa leskisenojan Positiivisen pedagogiikan työkalupakki

Leskiseojan ja Erja Sandbergin Positiivinen pedagogiikka ja nuorten hyvinvointi

Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa vuorisen Huomaa hyvä: Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteen vahvuutensa

Alla olevat ajatukset ovat poimittu näistä kirjoista.

Positiivisessa pedagogiikassa keskeistä on ihmisen oman erikoislaadun huomioiminen, onnistumisiin ja vahvuuksiin keskittyminen. Arvopohjana on ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä on ainutlaatuisia taipumuksia ja mahdollisuuksia. Pedagogiikan tavoite on tuoda niitä oppijalle itselle tiedoksi ja tukea niiden kasvua. Tavoitteena ei kuitenkaan ole negatiivisten tunteiden ja kokemusten kieltäminen, vaan vastoinkäymisten jälkeen toipumiskyvyn  kasvattaminen myönteisten kokemusten avulla.

Aito kohtaaminen ja arvostava vuorovaikutus on positiivisen pedagogiikan perusta. Kaikilla ihmisillä on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Tämä asettaa haasteen myönteisen opettaja-oppija suhteen kehittymiselle. Opettajan ajatukset oppijasta heijastuvat vuorovaikutukseen. Ajatukset vaikuttavat asenteisiin ja odotuksiin. Hyvää ja vahvuuksia sanoittava vuorovaikutus voimaannutta oppijaa. Myönteisten kokemusten voimaannuttama oppijan on helpompi kohdata tulevia haasteita. Hän on myös sitoutuneempi ja motivoituneempi oppimiseen. Tärkeää on pyrkiä laajentamaan positiivisuuteen ja vahvuuksiin  keskittymistä koko ryhmän toimintakulttuuriksi. Se luo ryhmään myönteisen, kannustavan ja turvallisen oppimisilmapiirin.

Yksi positiivisen pedagogiikan menetelmistä on oppijan luonteenvahvuuksien tunnistaminen  ja niiden kehittymiseen panostaminen. Luonteen vahvuudet ovat moraalisesti arvostettuja, opittavissa ja niitä voi kehittää. Hyve on myönteinen luonteenpiirre. Hyveet voidaan jakaa kuuteen osaan: viisaus, rohkeus, inhimmillisyys, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja henkisyys. Jokaisessa hyveessä on useampia luonteenvahvuuksia. Vahvuuksia voidaan tietoisesti ja suunnitelmallisesti opetella tunnistamaan yhdessä oppijoiden kanssa. Niiden ääneen sanoittaminen on tärkeää.

Huomaa hyvä- toimintakortit (Uusitalo-Malmivaara ja Vuorinen)

Kaikki lähtee opettajan ja kasvattajan omasta esimerkistä. Onko hän itse tunnistanut luonteenvahvuutensa, pyrkii kehittämään niitä ja hyödyntämään omassa opetustyössään. Keskittyykö opettaja ongelmiin vai ratkaisuihin. Näkeekö hän auringon pilven takana vai tulevan sateen. Niin, ja uskaltaako opettajakin epäonnistua, olla armahtavainen ja myötätuntoinen itse itseään kohtaan.



Lähteet:

Leskisenoja, E. 2017. Positiivisen pedagogiikan työkalupakki. Jyväskylä:PS-Kustannus

Leskisenoja, E. & Sandberg, E. 2019. Positiivinen pedagogiikka ja nuorten hyvinvointi. Jyväskylä:PS-Kustannus

Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K. 2016. Huomaa hyvä!: Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. Jyväskylä:PS-Kustannus