Ohjaava opettajuus

Nimesin blogini "Matkani ohjaavaan opettajuuteen". Ajattelin nyt tarkemmin pysähtyä pohtimaan, mitä ohjaaminen on. Ohjauksessa on kyse ohjaajan ja ohjattavan välisestä suhteesta. Siitä huolimatta, että toisella on asiantuntija-asema, suhde on tasavertainen ja kunnioitukseen perustuva. Painopiste on vuorovaikutuksella, jossa molemmilla on sekä oikeus, että velvollisuus tuoda ajatuksiaan, kokemuksiaan ja näkemyksiään esille.

Ohjaussuhteessa ei ole kyse behavioristisesta oppimiskäsityksestä: opettaja päättää mitä ja kuinka opitaan ja ohjattava yrittää opetella ulkoa asioita saavuttaakseen opettajan asettamat tavoitteet. Ohjauksessa ei siis heilu karttakeppi, eikä paperille kirjoiteta sataa kertaa, "hauki on kala". Ohjaus lähtee liikkeelle ohjattavan päämääristä. Sen tavoitteena on tukea ymmärtämistä. Se rakentuu ohjattavan kokemuksille ja aikaisemmille tiedoille. Ohjaaja tukee ohjattavan omaa aktiivisuutta oppimisessa ja kasvamisessa. Erilaisin ohjauksellisin keinoin autetaan häntä tulemaan tietoiseksi omista tiedoista ja taidoistaan. Ohjataan oppimista uusien toimintatapojen huomaamiseen ja harjoittelemiseen.

Ohjauksessa on tärkeää luoda hyväksyvä ilmapiiri. Se edellyttää ohjaajalta pysähtymistä kuuntelemaan, olemaan empaattisesti läsnä. Silloin ohjattavan on mahdollista muutosta tuottavaan pohdintaan ja itsearvioon. Ohjaustilanne voi lähteä ohjattavan tunteista ja tarpeista, joita ohjaaja kannattelee ja opastaa yhteisen tavoitteen suuntaan.

Ohjaustilanteessa ohjattavaa tulisi houkutella puhumaan kysymysten avulla (Miten,  Kuinka...). Vuorovaikutuksessa asioita kuvataan ja tulkitaan. Tavoitteena on löytää yhdessä uusia näkökulmia ja  tulkintavaihtoehtoja. Itse käytin opettajaharjoittelussani usein kysymyksiä "Voisiko tehdä toisin, mistä johtuu".  Aluksi jotkut opiskelijat kokivat sen toimintansa arvosteluna ja puolustautuivat. Vähitellen he ymmärsivät, että haluan kysymyksilläni miettiä toimintatapojamme monelta kantilta, jotta se avaisi oven kohden uuden oppimista ja muutosta. Toin myös rehellisesti esille oman keskeneräisyyteni ja sanoin olevani itsekin vasta matkalla uuden VASUn sisäistämiseen. Ohjaustilanteessa myös ohjaajalla on hieno tilaisuus oppia uutta.

Yksi ohjauksen menetelmistä on palautteen antaminen. Palaute voi olla korjaavaa, joka tarvittaessa sisältää kehoituksen asian pohtimisesta uudelleen. Joskus se voi myös sisältää neuvon muuttaa jotain asiaa. Tärkeintä on, että palaute tukee oppimista ja ymmärtämistä. Haluan ohjaavana opettajana muistaa, että kehuvaa, kiittävää ja vahvistavaa palautetta ei koskaan voi antaa liikaa!



Lähde:
Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Helsinki: Gaudeamus