Psyykkinen oppimisympäristö

Psyykkinen ympäristö rakentuu opiskelijan kognitiivisista  (tiedot ja taidot) ja emotionaalisista (tunteet, motivaatio, tunnelma) tekijöistä.

Pelko lamauttaa ja estää oppimisen. Opiskelijan kokiessa, että hän ei pysty selviytymään opiskelusta, hän ahdistuu ja motivaatio heikkenee. Ollaan noidankehässä, jossa vireystila laskee ja syrjäytymisen riski kasvaa. Opiskelija voi kokea rämpivänsä upottavassa suossa.

Opettajalla on keskeinen rooli psyykkisen oppimisympäristön luomisessa. Riippumatta oppijan iästä (varhaiskasvatus-ammatillinen oppilaitos) ympäristön luomiseen vaikuttavat samat asiat. Pelon vastakohtana turvallisuus lisää oppimista. Kaikin puolin hyvinvoiva lapsi/opiskelija on oppiva. Opettajan kulttuuriosaaminen tässä kohden merkitsee oppijan elämäntilanteen huomioimista ja sen vaikutuksien arvioimista suhteessa opiskeluun.

Opettajalla tulee olla usko oppijan kykyihin. Hän tukee oppijan myönteistä minäkuvaa sekä oppijana että ihmisenä. Sopivien haasteiden tarjoaminen ja erilaisuuden huomioiminen  mahdollistuu oppijoihin tutustumalla. Tärkeää on huomioida, että saadakseen saman verran, toinen tarvitsee lusikallisen ja toinen kauhallisen.

Hyvässä psyykisessä oppimisympäristössä tavoitellaan kiireetöntä, myönteistä ja rohkaisevaa ilmapiiriä. Dialogilla, tasa-arvoisuudella ja erilaisuuden hyväksymisellä on iso merkitys. Kun tiimi huomaa, että erilaisuus on rikkaus, jokainen on kaunis ja arvokas, oppiminen lisääntyy!

Sosiaalinen oppimisympäristö

Sosiaalinen oppimisympäristö on yhteisö, joka edistää oppimista (esim. tiimireflektointi ja kokemusten jakaminen). Sen keskiössä on oppija ja hänen oppimiseensa vaikuttavat sosiaaliset verkot ja elämässä vaikuttavat  tilanteet (koulu, koti, työ, kaverit, opiskelijahuolto, päihdehuolto, mielenterveyspalvelut, työvoimatoimisto, terveydenhuolto jne.)

Sosiaalisen oppimisympäristön merkittävä tekijä on vuorovaikutus. Vuorovaikutusta voi olla "livenä" tai erillaisia sosiaalisia medioita hyödyntäen.

Vuorovaikutus tulisi olla sellaista, että jokainen opiskelija kokee sen turvalliseksi. Turvallisuutta voidaan yhdessä kehittää sopimalla käyttäytymis- ja toimintasäännöistä. Hyvät vuorovaikutussuhteet (kuunteleminen ja kuuleminen) ovat taitoja, joita voi opetella. Turvallisuutta tuo myös tasa-arvoinen kohtelu ja opiskelijoiden kuuleminen ja tukeminen osallisuuteen.

Vuorovaikutuksessa merkityksellistä on sanojen lisäksi katsekontakti, ilmeet, eleet, äänenpainot ja asennot. Sosiaalisten medioiden haasteena onkin tämän osa-alueen poisjääminen. Toinen haaste on inkluusion huomioiminen. Kuinka voidaan tukea opiskelijaa, jolla on lukivaikeuksia tai hänellä ei ole yhteistä kieltä muun ryhmän kanssa (maahanmuuttajat ja kuurot)?

Yksilöllisten opintopolkujen lisääntyessä on tärkeää panostaa koko vuoden ryhmäytymiseen. Sosiaalisuutta lisää nuorten aktiivisuus ja osallisuus erilaisissa ryhmäytymistä tukevissa tapahtumissa. Hyviä ideoita erilaisiin tapahtumiin, opiskelijoiden osallistamiseen ja verkostoitumiseen löydät täältä:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136561/Opiskelijat%20mukaan%21%20Vinkkej%C3%A4%20oppilaitostapahtumien%20j%C3%A4rjest%C3%A4miseen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Fyysinen oppimisympäristö

Saavun luennolle. Luento on aulatilassa, josta on läpikulku ruokalaan. Istun takana ja yritän kurkkia toisten olan ylitse nähdäkseni luennoitsijan. Äänentoisto pätkii. Keskittymiskykyni herpaantuu, ruokalan oven kolahdellessa kiinni. Tila on vetoinen, palelen.

Fyysisen oppimisympäristön tulee olla oppimista edistävää, ei estävää. Tilan muodolla ja koolla on merkitystä. Tilan yhdessä istumajärjestyksen kanssa pitäisi mahdollistaa jokaisen oppijan katsekontakti opettajaan. Kalustuksen liikuteltavuus tekee tilasta muunneltavan erilaisia oppimismenetelmiä varten. Ryhmätyöskentely ja toisten kohtaaminen onnistuu kalustesijoittelun avulla.

Muita fyysisen oppimisympäristön tärkeitä tekijöitä ovat mm. lämpöolosuhteet, ilmanlaatu, valaistus, värimaailma, melutaso ja teknologia (saatavuus, sijoittelu ja käyttäjäystävällisyys). Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että inkluusio on mahdollista. Esteettömyys pitäisi olla hyvin toteutettua. Itse pidän tärkeänä myös rauhallisten ja mahdollisimman virikkeetömien soppien löytymisen "pään nollaamista" varten.

Fyysinen oppimisympäristö voi olla mikä tahansa paikka, jossa tapahtuu oppimista. Se voi olla vaikkapa kirjasto, kahvila, koulun piha tai metsä.

Autenttiset oppimisympäristöt auttavat yhdistämään teorian ja käytännön. Työssä oppimispaikat ovat hyvä esimerkki niistä.

Autenttinen oppimisympäristö

Esteettinen ja viihtyisä oppimisympäristö tukee oppimista. Mikä sitten on kenenkin mielestä kotoisaa ja kaunista? Sen selvittämiseksi kannattaa ottaa oppijat mukaan ympäristön suunnitteluun ja toteutukseen. Kun viihdyn, niin opin!

Toimintaympäristö vai oppimisympäristö?

Oppimisympäristö yksinkertaisimmillaan määritellään oppimista edistäväksi ympäristöksi, joka koostuu fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä. Laajemmin ajateltuna se pitää sisällään myös esim. toimintatavat, menetelmät, oppimiskäsityksen, välineet ja opetussuunnitelman.

Varhaiskasvatuksessa hyvä oppimimisympäristö tukee lapsen aktiivisuutta ja osallisuutta. Sen lisäksi se on fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen. Lapsi, joka kokee ympäristössään kiusaamista ja ryhmän ulkopuolelle jäämistä, kokee turvattomuutta. Hänen oppimisensa voi jäädä heikoksi, vaikka pedagogiikka ja välineet olisivat kuinka upeita. Nälkäisenä keskittyminen heikkenee, samoin oppiminen. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on siis merkittävä hyvän oppimisympäristön kriteeri.

Kun lapsi pääsee luomaan omaa oppimisympäristöään, se voi aikuisesta näyttää sekamelskalta :)

Hän on kuitenkin sitä luodessaan opetellut esim. yhteistyötä, motorisia ja kielellisiä taitoja.

Mikä sitten muuttaa toimintaympäristön oppimisympäristöksi? Oppimisympäristössä toiminta ei ole sattumanvaraista ajelehtimista. Se on suunniteltua ja edistää ja tukee oppimista ja kasvatusta. Kasvattaja huomioi erilaiset tavat oppia, eri aistikanavia ja oppimistyylejä hyödyntäen. Tämä edellyttää tutustumista oppijaan ja pedagogiikan suunnittelemista ja tavoitteiden asettamista.

Hyvän oppimisympäristön yksi tekijä on yhteisöllisyys. Me opitaan tää yhdessä!

Mikä ihmeen amisreformi?

En vielä tiedä paljoakaan siitä, mitä voimaan astunut reformi pitää sisällään. Katselen asiaa vielä melko ulkopuolisin silmin. Pohdintojani ei sen vuoksi voi laittaa muutosvastarinnan piikkiin. Muutamaan asiaan  olen pysähtynyt:

Henkilökohtaistaminen ja yksilölliset opintopolut ovat merkittävä osa uudistusta. Perusajatus on, että jokaisen opiskelijan aikaisemmat taidot ja osaaminen otetaan huomioon ja rakennetaan uuden oppiminen niistä lähtökohdista. Päämäärän saavuttaminen kulkee jokaisella oppijalla omia polkuja pitkin. Enää ei lähdetä talsimaan laumana samaa valtatietä.

Pidän sinänsä ajatusta hyvänä, mutta mietittävääkin on. Uudistus lisää opiskelijan itsenäistä tiedonhankintaa ja työskentelyä. Onko kaikista siihen?

Työelämälähtöisyyden tarkoitus on yhdistää työelämän tarpeet ja opiskelu. Oppiminen viedään mahdollisimman autenttiseen  oppimisympäristöön. Tämä tarkoittaa sitä, että oppimisen vastuu siirtyy enemmän työssäoppimisjaksoille ja siellä olevalle ohjaajalle. Tämän suuri haaste on ohjaajan ajalliset resurssit. Otan itse vuosittain opiskelijoita ohjattavakseni. Ohjaus on työ, jonka teen perustyöni lisäksi. Siihen ei ole mitoitettu erillistä aikaa. Kuinka voidaan siirtää oppimisen painopiste työssäoppimisjaksoille, jos sinne ei suunnata lisää ajallisia ja taidollisia resursseja?

Aikaisemmassa kirjoituksessani pohdin ryhmäytymisen merkitystä opiskelijan hyvinvoinnille. Tuntui lähes pöyristyttävältä lukea asiasta YLEn uutisesta. Uudistuksen myötä ammatillisiin koulutuksiin on jatkuva haku, eikä perinteistä luokan ryhmäyttämistä enää ole. Rovala-opiston opettaja, Sari Laatikainen sanoo YLEn haastattelussa ryhmäytymisen tapahtuvan myös WhatsApissa. Asiasta voit lukea täältä:

https://yle.fi/uutiset/3-10340057

Uusimmassa Opettaja lehdessä 10.8.2018 on Tuovi Leppäsen kirjoitus. Se perustuu Leppäsen väitöskirjaan aiheesta Yhteisövoimainen oppimisprosessi. Hän sanoo  osallisuuden perusedellytyksenä olevan, että henkilö kokee tulleensa vastaanotetuksi ryhmään. Hän ei pidä todennäköisenä, että yhteisvoima voisi kukoistaa verkkoyhteisössä. Se voi syntyä vain fyysisestä yhdessäolosta.

Töissä on hyvä olla

Eipä tuntunut ajatus loman loppumisesta mukavalta. Liian nopeasti aika taas hurahti. Ensimmäisten työpäivien jälkeen olo oli kuitenkin levollinen ja luottavainen. Viihdyn työssäni ja työyhteisössäni. Jäin miettimään miksi koen tiimini ilmapiirin hyväksi. Poimin tähän muutaman itselleni tärkeän seikan:

-Meillä kaikilla on samat arvot. Näemme lapsen ainutlaatuisena, tuntevana, tahtovana ja aktiivisena toimijana. Haluamme tutustua jokaiseen lapseen ja lumoutua hänestä. Ihmiskäsityksemme tukee pyrkimystämme kohdata jokainen lapsi tasa-arvoisesti, erilaisuus huomioiden ja sitä kunnioittaen.

Kuva: Jesse Mäntylä 2018

-Samat tavoitteet ja toimintatavat tekevät tiimityöstä mutkatonta.

-Huumori, kyllä ehdoton työpäivän ja tiukkojen tilanteiden voimavara!

-Tiimikaverin työpanoksen arvostus. Olemme moniammatillinen tiimi. Meillä on osaamista erilaisilla alueille, mikä on upea rikkaus. Arvostan tiimikavereideni ammattitaitoa ja koen myös itse saavani luottamusta osaamiseni suhteen.

Luin kirjan Ben Furman, Tapani Ahola; Työpaikan hyvä henki ja kuinka se tehdään. Kirja oli kirjoitettu selkeästi ja riittävän yksinkertaisesti. Siinä mainittiin neljä hyvinvointia tuottavaa tekijää:

-Arvostus

+Työpanoksen ja ammattitaidon arvostus

+Oleellinen osa työhyvinvoitia edistävää vuorovaikutusta

-Hauskuus

+Huumori yhdistää, lisää luovuutta ja kekseliäisyyttä

+Vähentää uupumusta ja stressiä

+Edistää fyysistä teveyttä eli "nauru pidentää ikää" ;)

-Onnistuminen

+Työn arvo itselle ja muille

+Onnistumisen ilon jakaminen

-Välittäminen

+Vaivannäkö toisen hyvinvoinnin eteen

+Tervehtiminen, kiinnostus, auttaminen ym.

Vastaavasti kirjassa lueteltiin myös hyvinvointia uhkaavia tekijöitä:

-Ongelmat

+Ongelmat tulisi nähdä yhteisinä tavoitteina

-Loukkaukset

+Kuinka kerrot, että olet pahoittanut mielesi, vai kerrotko?

-Vastoinkäymiset

+Tulisi nähdä mahdollisuuksina oppimiseen ja kehittymiseen

-Kritiikki

"Neuvo on helpompi ottaa vastaan kuin arvostelu.

Ehdotus on helpompi ottaa vastaan kuin neuvo.

Toivomus on helpompi ottaa vastaan kuin ehdotus.

Työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen tarvitaan jokaista jäsentä. Vaivannäkö kannattaa, sillä töissä on hyvä olla!

Voiko kuvan omistaa?

Oletko koskaan huomannut miettiväsi kaverisi Facebookin kansi- tai profiilikuvaa katsoessasi, että kuka kuvan on ottanut? Saanko minä laittaa blogiini netistä löytämiäni upeita kuvia? Lähdin etsimään vastauksia kysymyksiin valokuvien tekijänoikeuksista.

Yksinkertaisesti asia on niin, että kuvan ottaja on myös sen omistaja. Vaikka kuva on julkaistu netissä, se ei tee siitä ns. julkista riistaa. Jos kuva on omaperäinen, luova ja itsenäinen, se voi ylittää teoskynnyksen. Silloin kuvan julkaisemiseen tarvitaan aina lupa. Ilman lupaa kuvan voi julkistaa sitten kun sen ottaja kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Suurin osa kuvista ei tätä kynnystä ylitä. Tavallisten kuvien vapaa käyttö alkaa silloin kun se on 50 vuotta vanha.

Alla oleva kuva on jo iältään niin vanha, että sen voisi vapaasti julkaista. Sen kohdalle oli kuitenkin merkitty lisenssi, jota tietenkin halusin noudattaa.

Kuva: circa1918/Creative Commons BY/flickr

Netistä löytyy runsain mitoin kuvia,joita voi ilmaiseksi käyttää. Tällaisia palveluja ovat mm. Flickr, Pixabay, Pexels ja Unplash. Kuvilla on erilaisia lisenssejä, jotka pitää aina tarkistaa ja toimia sen mukaan. CCO tarkoittaa sitä, että tekijällä ei ole mitään rajoituksia kuvan käyttöön. BY antaa vapaat kädet jakamiseen, käyttöön ja muokkaukseen. Tekijä pitää kuitenkin kuvan yhteydessä mainita. NC on muutoin samoin ehdoin kuin edellinen, mutta kuvaa ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Lisenssi ND kieltää kuvan muokkauksen. SA tarkoittaa share alike eli  kuva pitää jakaa alkuperäisillä lisensseillä.

Creative Commons CCO/Pixabay

Kouluilla on lupa käyttää lähiopetuksessa, esim. powerpoint esitykset ja harjoitustyöt, vapaasti kuvia. Muistettava kuitenkin on, että jos työt jaetaan nettiin, käyttöehdot muuttuvat.

Tekijäoikeusasiat olivat yllättävän monimutkaisia. Onneksi olen itse innokas kuvaaja ja voin blogissani turvallisesti käyttää omia kuviani. Olenhan niiden omistaja :D