Mistä lähdin, minne tulin

Aloitin opintojeni alussa kirjoittamaan tätä blogia. Tämän tarkoituksena oli auttaa minua oppimaan ja osoittaa osaamistani. Toivoin myös, että blogissa kävijät olisivat auttaneet minua oppimaan jakamalla omia ajatuksiaan. Blogin kävijämäärä (yli 7000) yllätti minut. Valitettavasti kommentteja en ole saanut, joten se tavoite jäi täyttymättä. Asioiden pohtimisesta kirjoittamalla blogia, on kuitenkin tullut minulle tärkeä muoto reflektoida asioita.

Ammatilliseksi opettajaksi opiskeleminen on ollut minulle useita vuosia unelma, josta viimein tein tavoitteen. Blogini alussa pohdin, minkälainen on unelmieni opettaja. Lista oli tosi pitkä. Olen matkan aikana huomannut omat rajallisuuteni ja oppinut hyväksymään ne. Listani unelmieni opettajan keskeisimmistä taidoista on nyt lyhyempi ja realistisempi:

<3 Oman ammattialansa ajanmukaisesti hallitseva
<3 Erilaisia oppimisen tapoja hyödyntävä ja erilaisia oppijoita tukeva
<3 Arvostusta ja kunnioitusta osoittava sekä monialaisessa yhteistyössä, että opiskelijoiden keskuudessa

Opettaja-lehdessä (17/2019) kerrotaan Sanna Ruhalahden väitöstutkimuksesta. Hän kirjoittaa, että huolimatta siitä, että opiskelu on dialogista ja yhteisöllistä, opettajaa tarvitaan aina. Hän puhuu T-osaamisesta. Siinä pystyosan muodostaa substanssiosaaminen ja hattuosan laajalle leviävää pehmeiden taitojen alue (kommunikointi, empatia ja vuorovaikutus). Lukiessani kirjoituksen, se vahvisti ajatuksiani unelmieni opettajan listasta.

Olen opiskeluni aikana pohtinut opettajan valtaa ja vastuuta. Meillä on suuri tehtävä siinä, että käsistämme lähtee työelämään ammattitaitoisia ja hyvinvoivia opiskelijoita. Tällä hetkellä uskon olevani ajantasalla työelämän muuttuvista vaatimuksista. Entä, jos siirryn kokonaan pois varhaiskasvatuksesta ammatillisen opettajan työhön? Silloin minun on entistä tärkeämpää  verkostoitua työelämän kanssa, jotta opetukseni  säilyttää tuoreuden. Sen lisäksi minun tulee seurata aktiivisesti yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Mitkä ovat yhteiskunnan arvot ja kuinka ne vaikuttavat koulutuspoliittisiin ratkaisuihin. Poliitikoksi tuskin rupean :), mutta löytäisinkö jonkin keinon asioihin vaikuttamiseen?

Oman substanssiosaamiseni  rinnalle on vahvasti noussut tarve taidosta tukea opiskelijoiden arjen hallintataitoja ja hyvinvointia. Olen yhä enenevässä määrin kiinnostunut positiivisesta pedagogiikasta ja ihmiskäsityksestä, johon se pohjautuu. Uskon sen lisäävän hyvinvointia ja sen kautta vahvistavan opiskelijoiden käsitystä omasta kyvykkyydestä oppijana. Tämä puolestaan tukee ammatti-identiteetin löytymistä, sekä oman ammatillisen osaamisen arvostamista. Tästä kaikesta hyötyy lopulta lapsi. Hänta hoitaa ja hänen kasvuaan ja oppimistaan tukee ihminen, joka kokee itsensä, lapsen ja työnsä arvokkaana.

Odotan, että pääsen ammatillisen opettajan työssä tekemään yhteistyötä muiden opettajien kanssa. Minulla on paljon opittavaa ja haluan myös olla jakamassa omaa asiantuntijuuttani varhaiskasvatuksesta. Helpottavaa on myös se, että minun ei tarvitse kantaa yksin huolta opiskelijoiden hyvinvoinnista. Opiskelijahuoltoryhmän yhteistyötahot jakavat vastuuta kanssani.

Kirjoitan nyt viimeistä kirjoitustani tänne. Matkani ohjaavaksi opettajaksi ei kuitenkaan ole vielä päätöksessä. Matkani on vielä alkutaipaleella. Olen opiskeluni myötä saanut kuitenkin paljon eväitä reppuuni, joiden  turvin on hyvä jatkaa matkaani. Kiitoksia Päivi Lehtonen ja TAOK!

Lähde:

Sanna Ruhalahti, Opettaja-lehti