Viimeisen kymmenen viikon aikana minulla on ollut ohjattavana sosionomiopiskelija. Kuten aikaisemmin olen kertonutkin, otan vuosittain opiskelijoita ohjattavakseni. Koen, että minulla on annettavaa, mutta haluan myös itse uudistua ohjaustyön kautta.
Opiskelijani tuli meille aluksi vähän arkaillen ja tilannetta tutkaillen. Lapset huomasivat kuitenkin heti, että meidän ryhmään on saapunut joku joka välittää ja huomaa. Opiskelijan syli oli kymmenen viikon aikana harvoin tyhjä. Itse pidän työni tärkeimpänä perustana kunnioittavaa suhtautumista toisiin ihmisiin. Sillä minkä ikäinen kohdattava on, ei ole merkitystä. Silloin kun opetus, kasvatus ja hoito saavat voimansa tasa-arvoisesta, ainutlaatuisuuden kunnioittamisesta, syntyy hyvinvointia joka mahdollistaa oppimisen. Oli upeaa ohjata nuorta, joka perusti työnsä samoille arvoille.
Viikkojen aikana opiskelijani rohkaistui, Hän havainnoi yhä enemmän lapsia ja kertoi niistä myös meille. Hänestä tuli yksi meistä, osallistuva tiimin jäsen, jopa siinä määrin, etten aina muistanut meillä olevan opiskelijaa. Tällä viikolla olen vielä kerrannut jaksolle asetettuja tavoitteita ja arvioinut niiden täyttymistä. On hienoa antaa palautetta opiskelijalle kasvuprosessista, jossa nuppu aukeaa kukkaan!
Yksi arviointikeskustelu meillä on vielä käymättä: Kuinka minä tuin opiskelijan oppimista ja kasvua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti