Olen tutustunut erilaisiin oppimisympäristöihin ja yrittänyt kurkistaa toimintakulttuureihin. olen tuntenut ihastusta ja hämmästystä. Olen tuntenut myös surua. Surua siitä, kuinka usein kolmiportainen tuen malli ei toteudu. Toisen asteen oppilaitoksiin tulee edelleen opiskelijoita, jotka eivät ole saaneet tukea oppimisvaikeuksilleen tai muille elämän haasteilleen. Miten tämä on enää mahdollista!!! Teemme jo esiopetuksessa ison ja tärkeän työn tuen tarpeiden kartoittamisessa, sekä lapsen ohjaamisessa tuen piiriin. Mietipä nuorta, joka kahlaa oppivelvollisuuden läpi, luullen olevansa tyhmempi kuin muut. Miettien miksi asiat eivät suju samoin kuin muilla. Tullessaan ammatillisiin opintoihin hänen käsitys itsestään oppijana on miinus asteilla. Kuinka sellainen opiskelija motivoituu uuden oppimiseen?
Nyt katseeni suuntautuu jo tulevaan. Tammikuussa aloitan opetus- ja ohjausharjoitteluni. Olen lukenut, käännellyt ja väännellyt oppilaitoksen OPSia. Jotenkin tuntuu, että saappaisiini on tullut taas pari kokoa lisää!
Rohkaisen itseäni, toivottavasti sinuakin, Elina Salmisen runolla (Koska tuuli kuiskii, 2018)
TERVEHDIN UUSIA UNELMIA
Tervehdin uusia unelmia
vuorenkorkuisia
ulapanlevyisiä
avaria ja syviä
niitä näkyviä
ja piileskeleviäkin
tulemme tutuiksi
mehän syleilemme jo
eikä minua pelota yhtään että tipun
kun taivas meren yllä loppuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti