Se, joka tietää ettei tiedä mitään, tietää
enemmän kuin se, joka ei tiedä mitään
eikä tiedä, ettei tiedä mitään.
Mutta se, joka tietää, mutta ei tiedä, että
tietää, tietää enemmän kuin se, joka ei tiedä,
mutta luulee tietävänsä.
Siksi se, joka tietää sen, mitä tietää
tietää eniten"
R. Kauppila, Opi ja opeta tehokkaasti
Yhteiskunta ja työelämä ovat nopeatempoisessa muutoksessa. Tieto ja taidot vanhenevat. Me kaikki olemme aina tienneet, että maapallo on pyöreä. Meitä naurattaa ajatus, että joku on joskus uskonut elävänsä pannukakun päällä. Mikähän meidän totena pitämä tieto huvittaa tulevia sukupolvia?
Muistan lapsuudesta kirjahyllyn täytteenä olleet tietosanakirjat. Nykyisin "ystäväni" tiedon hankkimiseen on google. Mökillä tutkimme kalalajeja 1988 painetusta kirjasta. Onko siellä oleva tieto ajantasalla? Onko kalojen tunnusmerkit ja levinneisyys muuttuneet?
Onko olemassa muuttumatonta tietoa? Muuttuuko tieto niin nopeasti, ettei sitä enää kannata painaa tekstiksi? Kuka voi määritellä mikä on tietoa ja mikä uskomusta?
Tieto oppimisesta on muutoksessa. Eri koulutusasteiden opetussuunnitelmia on muokattu uusiksi. Oppija nähdään nykyisin aktiivisessa roolissa. Aikaisemmat tiedot, käsitykset, taidot ja kokemukset ovat rakennuspalikoita, joiden päälle uutta tietopalikkaa asetellaan. Joskus oppija huomaa vanhan palikan olevan jo lahonnut ja korvaa sen uudella palikalla. Vallalla on konstruktivistinen oppimiskäsitys.
Itseäni mietityttää se, että kaikilla oppijoilla ei ole taitoja nykyisen mallin mukaiseen itseohjautuvuuteen. Siinä vaarana on opintojen keskeytyminen ja surullisimmillaan syrjäytyminen. Olisiko kuitenkin sopiva sekoitus vanhaa ja uuttaa tässä kohtaa sopiva coctail?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti