Onko arviointi arvostelua?

Ensimmäinen muistikuvani arvioinnista on ensimmäisen kouluvuoteni ajoilta. Saimme kuvaamataidon tunnilla tehtäväksi piirtää kukkaniityn öljyliiduilla. Innostuin tehtävästä. Piirsin sinisiä kukkia vihreälle taustalle. Käytin paljon aikaa ja etenkin voimia :) saadakseni liidun jäljestä kiiltävän, tasaisen ja sileän. Silittelin tyytyväisenä työn pintaa. Kaikki taideteokset ripustettiin luokan seinälle. Niitä sitten yhdessä ihailimme. Oman työni kohdalla tuli hiljaisuus. Silloin katsoin muiden töitä ja vertailin omaani niihin. Siitä lähtien tähän päivään saakka olen ollut sitä mieltä, että en osaa piirtää. Mitä tästä voisi oppia? Ainakin sen, mikä valta arvioinnilla on. On  hyvä tiedostaa, että arvioida voi myös, tahallisesti tai tahattomasti, sanattomin viestein.

Yhteiskunnassamme menestystä arvioidaan paljolti vertailemalla. Missä lukiossa on parhaimmat ylioppilastulokset? Mikä sairaanhoitopiiri pystyy toteuttamaan tehokkaimmin hoitotakuuta? Missä kunnassa on vähiten työttömiä? Vertailua toteutetaan arviointikeinona työyhteisöissä myös tiedostamattomasti esim. Kenen ekaluokalla on eniten lukevia oppilaita jouluun mennessä? Mielestäni  tuloksia arvioidessa vertailua voi suorittaa vain oppijan omaan oppimisprosessiin. Muutoin vertailu on oppimista tuhoavaa ja itsetuntoa heikentävää. Arviointiosaaminen on yksi opettajan keskeisistä osaamisalueita.

Katariina Stenber kehoittaa kirjassaan Riittävän hyvä opettaja pohtimaan omia arvoja ja niiden vaikutusta arviointiin. Toivon itse arvioinnissani näkyvän tasa-arvoisuuden ja ainutlaatuisuuden kunnioituksen. Hyvä on myös huomioida oman temperamentin vaikutus arviointiin. Arvostaako punainen persoona (löydät temperamentit esim. kirjasta Tony Dunderfelt, Tunnista temperamentit) arvioinnissaan päämäärätietoisuutta ja vihreä taitoa otta toiset huomioon?

Arviointi on yksi oppimisen välineistä. Parhaimmillaan se vaikuttaa kuin kasvua antava sade kukille.

Huonoimmillaan se kaataa ja tuhoaa. Arvioinnin eettisyys onkin suuri kysymys pohdittavaksi.