Ensimmäiset kuusikymmentä sivua kirja vilisi käsitteitä käsitteiden perään. Muistissani käväisi utuinen kuva opiskeluajoiltani lähes kolmisenkymmentä vuotta sitten. Jotain tuttua, mutta mitä nämä oikeasti tarkoittavat? Olo rupesi olemaan kuin huonokuntoisella lenkkeilijällä, hengästytti, väsytti ja teki mieli lopettaa lenkki kesken.
Etsin kadonnutta motivaatiotani pohtimalla mihin tätä tietoa tarvitsen. Ymmärsin, että teoriatiedon avulla teen itselleni tietoiseksi omia käsityksiäni ihmisestä, oppimisesta ja tiedosta. Yritin ymmärtää eri käsitysten välisiä eroja käytännössä ,omassa työssäni. Vaikeaa :( . Pitäisi sukeltaa tosi syvälle, että kaiken ymmärtäisi.
Johonkin kuitenkin pysähdyin. Behavioristinen oppimiskäsitys on tuttu ja uskallanko sanoa... turvallinen. Olen sen joskus nimittänyt koirakoulutus-menetelmäksi :). Olen huomannut, että se toimii kotona myös teinien kanssa :D . Homma menee näin: anna käsky (anna tassu, siivoa huone), arvioi onko käyttäytyminen /tulos toivotun kaltaista ja palkitse (herkkupala, viikkoraha).
Pohdin asiaa toki syvällisemminkin. Valmistuin lastentarhanopettajaksi 1991. Silloin oli päiväkodeissa vallalla keskusaihe painotteinen toiminta. Aikuiset pitivät palaverin ennen toimintakauden alkua. Siinä päätettiin koko vuoden keskusaiheet (mitä opetellaan ja kuinka). Käytännössä sitten aikuinen opetti asian (lapset istuivat, kuuntelivat ja katselivat) ja kertoi lapsille mitä tehdään. Tuloksena saattoi olla 21 samanlaista kartonkista siiliä seinällä. Oppiminen arvioitiin täysin aikuisen näkökulmasta eli oliko siili sen näköinen kuin aikuinen oli sen suunnitellut. Virikkeiden määrällä oli myös keskeinen merkitys. Se oli jopa ammattiylpeyden aihe.
Uuden VASUn myötä oppimiskäsitys on muuttunut. Toiminnan tulisi olla konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaista. Ensin tutustutaan lapsiin, sitten mietitään yhdessä mitä ja kuinka tehdään. Kasvattajilla on "punainen lanka" käsissään koko vuoden, mutta lapset ja vanhemmat ovat mukana ohjaamassa langan suuntaa. Kuinka usein olen kuitenkin huomannut, että ne 21 samanlaista työtä edelleen ilmestyy ryhmäni seinälle. Uuden oppiminen on prosessi. Se vaatii jatkuvaa pysähtymistä ja arviointia. Niin ja sitä tärkeää teoriatietoa asioiden ymmärtämiseksi ja tiedostamiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti