Olenko aktiivinen verkostoituja?

Varhaiskasvatuksen opettajana arkipäivääni on monialainen yhteistyö sekä yksikköni sisällä, että ulkopuolella. Toteutan työtäni monialaisena tiimityönä, eri ammattiryhmien vahvuuksia hyödyntäen. Meillä on tavoite, jota toteutamme yhdessä. Työtehtävämme tavoitteen saavuttamiseksi ovat kuitenkin erit, perustuen koulutuksen tuomaan ammatilliseen osaamiseen.  Tiimimme toimivuus perustuu vahvaan työorientoitumiseen, selkeisiin yhteisiin tavoitteisiin, sitoutumiseen, kunnioitukseen ja vuorovaikutukseen. Tiimityöskentely on voimavara, joka tukee ja auttaa minua kasvamaan ammatissani.

Ulkoista monialaista yhteistyötä toteutan neuvolan, psykologin, perusopetuksen, toiminta-, fysio- ja puheterapeuttien kanssa. Tähän listaan lisätään vielä ravitsemuspalvelun, seurakunnan, kirjaston, kuljetusalan ja lähiyrittäjien kanssa tehtävä yhteistyö. Listasta unohtui aivan varmasti moni yhteistyötaho, jonka kanssa vuosittain verkostoidun. Yhteistyö ja verkostoituminen on siis minulle tuttua varhaiskasvatuksen näkökulmasta.

Teen parhaillani ammatillisen opettajan opiskeluuni liittyvää verkostoharjoitteluani. Vaikka verkostoitumisen periaattet ovatkin minulle käytännössä tuttuja, harjoittelu on avannut uusia näkökulmia asiaan. Kävin haastattelemassa ammatillisen oppilaitoksen kuraattoria. Hän kertoi eri verkostoista, jotka liittyvät hänen työhönsä. Opiskelijoiden moninaiset haasteet ovat luoneet myös verkostoitumisesta tiiviin ja monisäikeisen. Kuraattorin työn rinnalla omat yhteistyökuviot tuntuivat pieniltä.

Harjoitteluni yhteydessä tutustuin myös nuorisokulttuuriin vierailemalla nuorten ja nuorten aikuisten kohtaamispaikassa. Sain siellä jutella sekä vastuussa olevien nuoriso-ohjaajien, että itse nuorien kanssa. Kiertelin ja kyselin nuorilta, mikä heitä kiinnostaa ja mitä asioita he pitävät tärkeinä. Olin yllättynyt, kuinka avoimesti he suhtautuivat kysymyksiini. Se vahvistikin ajatustani siitä, että osoittamalla kiinnostusta, osoittaa myös arvostusta.

Nuoriskulttuurin tunteminen on etu ammatilliselle opettajalle. Tietäessään nuorten kiinnostuksen kohteista ja tavoista toimia, hän voi hyödyntää niitä omassa opetuksessaan ja opiskelijoiden kohtaamisissa.

Minulla on verkostoitumiseen liittyvä unelma :) . Toivoisin, että opetukseni yhdistyisi tiiviimmin käytännön työhön. Opiskelijoilla voisi olla lähes viikottain kontakti johonkin varhaiskasvatusyksikköön. Siellä he kävisivät harjoittelemassa pala kerrallaa teoriassa opittuja asioita. Esimerkiksi voisimme ensin käydä läpi asioita, jotka liittyvät lapsen kohtaamiseen. Sen jälkeen harjoittelisimme yhdessä opiskeljoiden kesken erillaisia tutustumisleikkejä. Asia vietäisiin käytäntöön pienenä toimintahetkenä varhaiskasvatusyksikössä. Tällä tavalla edettäisiin eri kokonaisuuksien kanssa. Haaveeni ei ole aivan näin yksinkertainen. Toivoisin lisäksi, että tätä varten opettajalle olisi mitoitettu niin paljon työaikaa, että hän voisi itse olla mukana ohjaamassa tilanteita. Uskon, että tämän jälkeen opiskelijat olisivat valmiimpia työelämässä oppimisen jaksoille ja työpaikkaohjaajan työ helpottuisi.