Yksin vai yhdessä

Opettajan työ kuvataan ja koetaan usein yksinäisenä puurtamisena. Opettaja sulkeutuu opiskelijoiden kanssa yksin opetustilaan. Tauoilla kaikilla on kiire ottaa viimeisiä kopioita ja siirtyä tilasta toiseen. Pidemmillä tauoilla jokainen menee omaan työtilaansa tekemään kirjallisia töitä, soittelemaan puheluja eri verkostokumppaneille ja valmistelemaan tunteja. Aikaa asioiden jakamiseen ei ole. Tämä kuvaa toimintakulttuuria, joka onneksi vähitellen on muuttumassa yhteisöllisemmäksi.

Olen työskennellyt yli kymmenen vuotta varhaiskasvatus- ja esiopetusryhmissä, joissa on kaksi opettajaa. Yhdessä suunnitteleminen, ohjaaminen ja arvioiminen on tuttua. Opetamme yhdessä (opetamme samassa tilassa, toistemme opetusta sovitusti täydentäen), rinnakkain ( jaamme ryhmän puoliksi ja työskentelemme eri tiloissa) ja eriyttäen (eri ryhmissä, etenemistahti ja tavoitteet ovat erilaiset) opetettavasta aiheesta ja lasten tarpeista riippuen. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa toimimme siten, että toisella on päävastuu ja toinen avustaa. Tämä kaikki edellyttää sitä, että yhteiselle suunnittelulle ja arvioinnille järjestetään aikaa. Sitä meillä on käytettävissä n. tunti viikossa ja sen aikana käymme suunnittelun, arvioinnin ja lasten havainnoinnit lävitse. Sen lisäksi opettaja tekee itsenäistä suunnittelu- arviointi- ja kehittämistyötä (SAK-aika). Toimintakulttuuri on muuttumassa siihen suuntaan, että yhä enenmmän tuota SAK-aikaa käytetään tiimityönä muiden opettajien kanssa.

Ollessani opetusharjoittelussa keskustelin opettajien kanssa yhteisopettajuudesta. Pohdimme sitä, että voisimme yhdistää kaksi ryhmää. Sen jälkeen opiskelijat itse pohtisivat omia oppimisen tapojaan. Tämän perusteella jakaisimme opiskelijat uudelleen kahteen ryhmään. Integroisimme kummankin opettajan opetuskokonaisuuden ja erilaisia opetumenetelmiä käyttäen ohjaisimme ryhmiä. Esimerkiksi toinen ryhmä voisi tehdä työpajatyöskentelyä, toinen pohtivia ryhmätöitä kirjallisuuteen perustuen. Tällöin huomioisimme, että toiset oppivat paremmin toiminnallisin menetelmin, toiset keskustellen ja kirjoittaen.

Lupa kokeilla on julkaisu, jossa tuodaan esille erillaisia tapoja toteuttaa opetusta ammatillisella toisella asteella.

 Lupa kokeilla

Julkaisussa on käytännön kuvauksia siitä, kuinka opettajat ovat yksin tai yhteistyössä muiden opettajien kanssa kehittäneet omaa opetustaa. Siinä on esimerkkejä mm. yhdessä opettamisesta ja projektioppimisesta. Yhdessä opettamisen eduiksi mainitaan opettajan kasvatusvastuun jakaminen, työssä jaksamisen tukeminen ja opettajan ammatti-identiteetin vahvistaminen. Projektioppimisen hyödyiksi puolestaan mainitaan yhteishengen rakentaminen, yhteis- ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen. Sen katsottiin myös tukevan työelämän avaintaitoja, kuten ongelmanratkaisutaitoja, yksilöllistä- ja yhteisöllistä vastuunkantoa.


Kuva: Pixabay.com


Oma kokemukseni yhteisöllisitä toimintatavoista ovat positiivisia. Yhdessä työskenteleminen lisää työyhteisössä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä kautta työyvinvointia. Olen itse halukas omalta osaltani kokeilemaan yhdessä opettamisen tapoja myös ammatillisen opettajan työssä.


Lähde:

https://www.arjenarkki.fi




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti